Eilen mentiin taas lujaa. Pennunkatsojia kävi ja luonteita testattiin leikkimielellä muutamalta pennulta. Myös Ruotsintäti "osaa testata" pentuja ja tekikin sitä. Ihmekaksoset Bill ja Bull eli Jaromir-Nasu ja Jungman-Ransu osoittautuivat siinä testissä jopa hyviksi käyttökoiriksi, kunhan niiden kanssa jaksaisi tehdä töitä. Jönssi on tasaisen rauhallinen, mutta päättäväinen oman tien kulkija. Jos Jönssiä ei huvita pelata meidän matchojen, Billin ja Bullin kanssa kiekkoa, se menee omaan kaukaiseen nurkkaansa, tuhahtaa ja ottaa vaikka torkut. Jönssin kanssa samaa maata on Jinne-Amelie, jota myös hyväksi jätkäksi olen tituleerannut pelkästä kunnioituksesta sen päättäväisyyttä kohtaan. Pikkulikat Julia ja Jean taas ovat suloisia ja koko ajan iloisia ja leikkisiä. Julian pinna on osoittautunut selvästi lyhyemmäksi ja välillä ihmekaksoset Bill ja Bull saavat siltä ihan oikeasti "äidin kädestä", äitiBentehän on jo omassa kodissaan, mutta hyvin Julia poikia kurittaa, tukistaa ja korvasta nurkkaan riepottaa. Ransu on oikeastaan porukan kiljukaula, kuoronjohtaja. Se useimmiten toimii muiden puolestapuhujana, oikeammin puolestarääkyjänä kun pitäisi päästä laatikosta pois eteiseen ajamaan rallia tai pelaamaan jääkiekkoa. Nasu taas fiksuna antaa toisen kiljua kaula suorana kurkkunsa käheäksi. Sitten se ensimmäisenä rynnistää avatusta portista kun Ransu vielä selvittelee kurkkuaan kiljumiselta. Nämä ihmekaksoset ovat aina kaksin, eikä siihen mustia sisaruksia huolita ollenkaan. SisarJulia saa tulla, mutta useimmiten Julian mielestä jätkät on lapsellisia ja jopa rasisteja, kun pitävät mustavalkoisista enemmän kuin mustista. Julia menee mieluummin tanssimaaan balettia pikkumustan blondini Jeanin kanssa. Jean on todellinen siro lentävä kevyt hollantilainen. Eilen se porukan ensimmäisenä hyppäsi pentulaatikon aidalle ja jäi siihen keikkumaan kuin keinulauta pölkylle. Hyppy oli kuitenkin mitoitettu niin hyvin, että isompi osa pikku hyppääjää oli oikealla puolella, paino oli juuri sillä puolella minne maan vetovoima sen sitten pudotti, eli vapauden puolella. Ja niin Julia viiletti väljässä vapaudessa vielä kun Ransu karjui muille vapautusta.

Kun katselee niiden hellyttäviä touhuja, melkein unohtaa yöheräämiset, joka-aamuisen kamalan kakkashown ja pissapaperit, kirkuvat, nälkäiset pennut ja terävät hampaat housunpuntissa, käsissä ja jaloissa. Tätä pikkuporukkaa katsellessa on kiitollinen, että on taas saanut kokea syntymisen ihmeen, nähnyt sen valtavan kehityksen, minkä pikkuinen muutaman sata grammaan painava vastasyntynyt kokee muutamassa viikossa moninkertaistaessan pikajunan vauhdilla painonsa ja oppien koko ajan uutta. Tuona hetkenä melkein unohtaa senkin, että parin päivän päästä pentuhuone on tyhjä, sydämessä haikeus ja silmät täynnä eron kyyneleitä.