Ruotsin "isoäiti" lähti eilen illalla. Edellinen ilta meni itkiessä. Susie on hänen nimensä ja hän oli totaalisen rakastunut Foppakoiransa pentueeseen. Susie istui ja itki, että voisi viedä mennessään koko pentueen ja nenäliinoja ja viiniäkin kului. Kerroin blondin eli prinsessa Jean Harlown tulevalle omistajalle tekstiviestillä, että "Ruotsintantti" haluaa pennun mukanaan salaa taskussa. Tämä ihana ystäväni pelasti päiväni, hän lähetti tekstiviestinä heti että; suomalaisten PERKELE ! Jo tätä suomalaisen sanan vahvuutta säikähti Ruotsinystäväkin. Ruotsalaisten vastaavahan on niin paljon "sivistyneempi" ja latteampi "fyi fan". Täti siis lähti, mutta pentu jäi.

Mutta siitä eläinlääkärireissusta hänkin oli erikoisen ihastunut, niin minäkin. Minä olin jännittänyt koko edellisen illan ja päivän. Aikaisemmin on nimittäin lääkäri aina tullut luokseni ja nyt piti ensimmäisen kerran ajaa autossa kuuden "villikoiran" kanssa. Minä siis olin hermona ja jännitin niin, että puolet aikuisista koiristanikin vaistosi sen ja sai ripulin. Niin että koko perjantain vastainen yö ja seuraava päivä, siivottiin "löysiä" milloin mistäkin, jos ei ehditty ulos. Eikä ehditty, "salakakkaaja" ehti jokusen kerran iskeä ja tietty juuri niihin mattoihin, jotka olin ruotsalaista daamia varten vaihtanut puhtaina lattiaan ihan silmänlumeena vaikuttaakseni hienommalta ihmiseltä kuin olen.

No se eläinlääkärimatka. Auton penkit piti nostaa takaa ylös ja ahtaa sinne lainattu pienempi häkki ja pennut sinne kaksi kerrallaan. Isot koirat olivat ihan raivoina kun kakaroita lähdettiin viemään, eikä heitä. Isoja piti koko ajan estellä väkisin änkeämästi pentuja saatille. Ja kun ne eivät päässeet, iski "salapasko" kostoksi reissun aikana muutaman kerran ja kaiken lisäksi arkoihin paikkoihin  Pennut hämmästyttivät sekä minut, että "Ruotsin isomamman". Niillä oli hauskaa autossa, kuuli selvästi, miten ne lauloivat yhdessä; Hei, o hoo Jungman Janssonia! Ja ne olivat kuitenkin pienen elämänsä ensimmäisellä automatkalla, eivätkä purjehtimassa kuten Jungman (puosu eli kansimies) Jansson kuoronjohtajana yritti esittää.

Sama toistui eläinlääkärin vastaanotolla. Kaikki joukolla ihmettelemään ja uteliaana nuuhkimaan, missä ollaan. EIKÄ YKSIKÄÄN KILJUNUT PÖYDÄLLE NOSTETTAESSA! Siruja laitettaessa koko komea urosjoukko sanoi AI, tytöt eivät sitäkään. Ja kehuja tuli, tuli niin, etten tässä edes kehtaa kertoa. Eläinlääkäri oli kuulemma nähnyt satoja pentuja, mutta harvoin tällaisia oikealla tavalla terveitä, pulleita ja lihaksikkaita pentuja. Noniin, eipä jatketa. Ruotsin mammakin oli pakahtua ilosta kun eläinlääkäri kiveksiä kokeillessaan katsoi häneen ja sanoi puhtaalla Tukholman murteella "det räcker till!" Vapaasti käännettynä: "pitäis riittää".

Ihania kokemuksia vauvojen kanssa ja nyt sitten alkaa viimeinen viikko pentulassa. Ensi viikonloppuna laatikkoon tulee hiljaista vähäksi aikaa ja minun osani on seistä rappusilla heiluttamassa ja itkemässä jokaisen lähtevän pennun perään. Niin rakkaita niistä on tullut  Sydämestäni toivon, että ne saavat ihanat kodit, olen siitä jopa varma. Minä olen silloin osuuteni tehnyt, on toisten vuoro jatkaa niitten kanssa. Toivon niistä tulevan ihmisen parhaita ystäviä ihmisistä parhaimmille, jotka olen itse valinnut ostajiksi.