Olen eilen istunut melkein työkseni pentuhuoneessa ja seurustellut kasvattieni kanssa. Minä mielelläni olisin viettänyt hellyttäviä halihetkiä lähestyvän eron vuoksi, mutta pikkupannahiset ilmeisesti ovat totaaliseb ihastuneet meikäläisen rasvakerrostumaan. Veljet, millaiset terävät pikkunaskalit niille onkaan kasvanut. Miten sen aina unohtaakin? Varpaat ja kädet ja kaikki mahdolliset ja mahdottomatkin paikat alkavat olla jyrsityn näköiset.<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Tuo pureminen ja terävät hampaat aiheuttavat vielä monet itkut niissä kodeissa, missä lapset nyt innokkaasti odottavat suloista halittavaa pikkupentua. Suloisimmankin pennun suussa nimittäin piilee hammas pistävä, kuten piikki ruusussa. Pikkupennuilla on kamala tapa, niinkuin pienillä ihmisen taimillakin pistää kaikki suuhunsa. Suu on lapsen laboratorio, niin koiran kuin ihmisenkin. Miltä tuntuu, miltä maistuu ja onko hyvää vai  pahaa? Siinä oikeastaan  niiden molempien elämän peruskysymykset. Minun rasvaprosenttini ilmeisesti houkuttaa niitä erityisen innokkaasti maisteluun. Onneksi pienten lasten "jenkkakahvat" eivät vielä ole kehittyneet ja sitäpaitsi puremisen voi sitkeästi opettamalla saada vähenemään ja kokonaan poiskin.

Nämä schapendoesit ovat lammaspaimenia. Niiden tehtävänä on ollut laumaa ympäri kiertämällä pitää se koossa. Niiden tehtävänä on myös ollut palauttaa laumasta eksynyt lammas kintereeseen näykkimällä takaisin laumaan. Laumoja ei enää ole, mutta tapa on useimmille jäänyt.

Minun ujo pikkulikkkani, pahnan pohjimmainen Riipsraaps eli Riitu mm, tahtoo palauttaa minut laumaan hyppäämällä peppuun ja nipistämällä hampailla malliksi. Onneksi ei suomalaismuotiin kuulu kulkea peppu paljaana, olisin aika ajoin sateenkaarenväreissä kaamea näky. Toimisin muuten loistavana variksenpelättinä perä paljastettuna omalla mansikkamaallani. Herra isä, miten sekin mieleeni tuli?  Tällä palstalla lupaan ja pyhästi vannon, että ensi kesänä voivat naapurit rauhassa jäädä koteihinsa, ei tarvitse muuttaa. Eivät muuten menisi kaupaksikaan asunnot, jos leviäisi sana, että eläköitynyt tv-toimittaja on nyt sitten lopullisesti seonnut ja päivät pitkät pelotteleee katsojien sijasta variksia.