Aina kun uusi pentue syntyy, on myös aika keksiä nimet näille tällä hetkellä vielä  taskukokoisille ihmisen parhaille ystäville. Syytä keksiä nopeasti, sillä rekisteritodistusten tuleminen Kennelliitostakin kestaa. Totta puhuakseni minulla on nimiä varastossa jo kauan ennen kuin pentue on edes syntynyt. Vaikeinta minulle on päättää, mikä pennulle nimeksi kun niitä on varattuna aina vähintäinkin kolminkertaisesti vauvojen määrään nähden.<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Monet kasvattajat, niin minäkin seuraavat aakkosissa kirjaimia, jolloin on helppo laskea, monesko pentue on kyseessä. Siis, että jos A:sta on alkanut, niin K-pentue on sitten järjestyksessä jo yhdestoista. Ja K-pentuehan tässä nyt vuorossa on, se tosin on minun schapendoes-pentueistani järjestyksessä yhdeksäs, A- ja B-pentueet olivat Bichon friseitä ja on minulla ollut briardikin, mutta sillä en pentuja tehnyt.

Koiran nimissä ovat muodissa jo muutaman vuoden olleet ihmisten nimet. Meikämuijan Kennelnimi Buffing, on englantia (tarkoittaa muuten kaiken sileäksi tekevää hiomalaikkaa). Siksi olen käyttänyt paljon englantilaisia nimiä rekisterikirjaan kirjoitettuna ja rakastamianai vanhoja "kunnon filmitähtiä", kuten mister Bogard tai Jean Harlow.

Vaan tällä kertaa minulla on suuri kunnia saada myydä yksi nartuistani rodun kotimaahan Hollantiin. Eikös siis heti isänmaallisuus iskenyt. Tahdoin suomalaista! Ystäväni Henk ja Ria Smit;  Amelie-Sofien, Seidan ja Onnimannin kasvattajat ovat vierailleet Suomessa pariinkin kertaan ja saattaneet ainakin minut turistina häpeään. He tiesivät Suomesta uskomattoman paljon jo etukäteen, tiesivät Kalevalat, Lönnrothit ja Karjalan laulumaat, josta Kalevalan ja Kanteletttaren runot on kerätty. Itse asiassa, he vierailivat mm Kolilla ja Bomba-Talossa. Ja nyt he haluavat tästä pentueesta nartun ! Valtava ja suorastaan etukäteen jännittävä kunnia. Minä olen saanut heiltä aina parhaan pennun kolmesta eri pentueesta ja nyt pitäisi onnistua tekemään vastapalvelus.

Henkin ja Rian tietämyksestä siis tulee tämänkertainen idea. Pennut ovat Kalevala, Kanteletar ja Karelia (Sibeliuksen Karelia-sarja on tuttu heille) ja sehän on juuri tuota runonlaulannan ja jylhien maisemien ja suomalaisuuden mm Finlandian syntymäseutuja. Sibeliuksen Ainola on tässä naapurissa Järvenpäässä, jossa kesällä heidän kanssaan vierailimme. Entä muut nimet sitten, jos kerran suomalaista sen olla pitää?  Kanerva liittyy Aleksis Kiveen, Kesäheinä Eino Leinoon ja Ilmari Turjan Kainuuseen. Suomen talvesta tulee lumi, lumiukko eli lastenlaulu "Hei kuuraparta, lumiukko valkoinen...." Kuuraparta siis ja sen siskohan on tietysti jääkukka ikkunassa eli Kuurankukka, modernimpaa suomalaista lyriikkaa ala Timo Koivusalo. Siinä onpi siskossarja, jos ei jalo niinkuin Aleksis Kiven sonnikarja, niin ainakin suomalainen.

Pennuilla on siis nimet ja poikaressu ainokainen on tietty se Kuuraparta, mutta kuka ja mikä nimeksi aikanaan sananmukaisesti "lentäväksi hollantilaiseksi" tulevalle nartulle. sen valinta ja nimi ratkaisee pitkälti muutkin nimet. Voi sitäkin raatia, jolle tehtävä lankeaa! Ria on siihen valinnut minun lisäkseni tyttäreni Lauran ja Jennan.  Tuima on taisto, kuten Aleksis Kivi sanoisi ja saattaa olla, että pariin kertaan "jyskähtää mökki ja kiljahtaa mökissä muija", ainakin yksi valintaraadista, elleivät peräti kaikki.