Ruotsin ”isoäiti” eli Foppaisän omistaja tuli pentuja katsomaan ja ”pilasi ne”. Joku sanoisi mielellään, että senhän ruotsalaiset aina tekevät. Ruotsalaiset taas sanovat, että ilonpilaaja  aina on”en finne igen”  Minun ihanat rauhalliset, kiltit pentuni, jotka olivat tähän asti nukkuneet, syöneeet ja kauniisti leikkineet hereillä ollessaan, muuttuivat kirkuviksi pikkuriiviöiksi. Miten niin muka kävi? No tällä Ruotsin mammalla oli iso kasa tuliaisia ja hän istui koko ajan laatikossa, kehui pentuja, miten suloisia ne ovat ja järjesti niille cabareen, joka jatkui yötä päivää, jos vain joku pennuista  oli hereillä. Kaikki kävi juuri niinkuin ennenkin, kun rikkaat ruotsalaiset ”Hannu Hanhet” tulivat sotien jälkeen tänne köyhään Suomeen ja jakoivat suklaata ja karamellejä ja hedelmiä köyhille suomalaisille ja saivat meidät kaipaamaan elämyksiä ja parempaa elämää. Monet suomalaisethan lähtivät Ruotsiin juuri siksi ja siksi, ettein täältä löytynyt töitä.<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Uskomaton juttu tämä rakkaiden vihollisten kohtaaminen aina vain on. Susie on hänen nimensä. Hän oli aikanaan se ”hullu ruotsalainen”, joka uskalsi ostaa pennun Suomesta, vaikka moni ruotsalainen sitä kauhistelikin. Ruotsissahan kaikki on aina parempaa. Tämän Foppamamman olen muutaman vuoden aikana tavannut ja aina olemme ystävinä säilyneet. Viimeksi tapasimme siis syyskuussa Ahvenenmaan puolueettomalla maaperällä, missä teimme yhteisyrityksen Benten ja Foppan kanssa. Lopputulos on nyt täällä pentulaatikossa.

Se lopputulos oli ennen hänen tuloaan niin upea, nyt en ole siitä enää niin varma. Pennuista on tullut isoja, vaativia kiljukauloja. Nyt ne tahtovat kokoajan uusia elämyksiä ja ulos pentuhuoneesta. Hyvä syyttää ruotsalaisia pentujen pilaamisesta, tosiasia kuitenkin on, että juuri tässä kuuden viikon iässä pennut alkavat vaatia yhä enemmän kokemuksia ja uusia vaikutteita.

Silti on kiva kiusata rakasta vihollista. Nauroin Susielle, että on se kumma kun ei mikään riitä, pentueessa on kaksi pentua nimetty ruotsalaisiksi: Jungman Jansson ja Jörgen Jönsson ja Jaromirkin vielä Foppan mukaan kiekkoilijaksi. Olisi sen luullut riittävän, ettei olisi tarvinnut hemmotella koko sakkia piloille.

Nyt on myös selvästi huomattavissa luonne-eroja. Pentueessa erottuu kolme paria. Olemme nauraneet ”Ruotsin mummon” kanssa, miten hienosti siellä on aina parit samat luoneet. Ensin isot pojat, joita Susie heti ryhtyi kutsumaan ”Bill och Bull-pojiksi”. Jungman Jansson eli Ransu ja Jaromir Jagr eli Nasu ovat joukon isot ja reippaat ja itsevarmat pojat. Vaikka ne ovat isoimmat ja matchoimmat pojat koko joukosta, ne ovat tosi hauskat, siis ihan kuin Kiljusen herrasväen Pilli ja Pulla ja pysyttelevät koko ajan yhdessä.

Seuraava kaksikko ovat Jörgen Jönsson ja Jinne Amelie,  Jönssi on ruotsin mummon mukaan porukan sielukkain ja hellyttävä kuin isoisän isä Nero, joka myös on Foppan isoisä ja Susien suosikki. Jinne kuuluu tähän pariin hienosti. Jinne moikkailee kaikkia nyt myös kennelsivujeni etusivulla. Jinne on reipas ja ”hyvä jätkä”. Jinnessä on paljon Foppan äitiä Amelieta ja sieltähän nimikin tulee. Amelie on samanlainen hauska klowni kuin Jinne ja Jönssikin. Ne muuten mielellään leikkivätkin yhdessä.

Koko sakin pienimmät hännänhuiput Jean ja Julia ovat taas lähes aina yhdessä. Ne ovat kevyet, iloiset ja leikkisät, mutta selvästi pienimmät kooltaan. Molemmilla leikkaa tosi nopeasti. Ne muuten lähtevät molemmat liikkeelle siten, että ensin hyppäävät ja sitten lähtevät juoksuun. Pilli ja Pulla taas lähtevät eteenpäin ensin peruuttamalla.

Nyt muuten sitten lähestyy totuuden hetki. Eläinlääkärin vastaanotto ensimmäistä kertaa. Aina aikaisemmin lääkäri on tullut kotiini, nyt me menemme sinne. Onneksi on tuo Ruotsin mommo mukana. Jännittää.