Tänään ystävänpäivänä lähetän lämpimiä ajatuksia kaikille kasvateilleni ja erikoisesti Siirin ja Onnimannin lapsille, jotka syntyivät tasan kolme vuotta sitten Ystävänpäivänä. Onnea siis Bente, Taika, Kemin Essi ja Annan Essi, Eetu, Eero ja Elmeri.  AIVAN  juuri se samainen Bente, jonka pentulaatikko tyhjeni loppiaisen tienoilla. Bente on tästä sakista ainakin toistaiseksi ainoa äiti ja Outi, Benten mamma sanoo, että se on pentujen jälkeen kovasti muuttunut, siis aikuistunut. Hieno juttu ja paljon kakkua ystävien kanssa synttäribileissä jokaiselle. <?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Mistäköhän se johtuu, että ystävänpäivänä ensimmäisenä ajattelen koiraystäviäni. Ajattelen toki myös kaksijalkaisia ystäviäni, mutta se sanonta, että koira on ihmisen paras ystävä, pitää. Jo lapsena väitän oppineeni kotona olevilta koiriltamme mm aitoa tunteiden näyttämistä, niistä oli seuraa ja ne olivat ihania leikkikavereita. Vanhempana niistä meille tytöille lankeava vastuu mm ulkoilutuksessa kasvatti vastuuntuntoa kaikista läheisistämme ja opetti arvostamaan toisenlaistakin elämää kuin vain meidän kaksijalkaisten.

Koira on ystävä, joka ei koskaan petä, ja se antoi itseluottamusta. Se on ihan tutkittu juttu. Erään mainiossa Koiramme -lehdessäkin julkaistun Oululaisen tutkimuksen mukaan lemmikkieläimet ovat sosiaalisesti merkittäviä seuralaisia lasten keskuudessa kuten myös aikuistenkin. Lemmikkieläin on tärkeä tuki lapselle, joka ei kykene saamaan kavereita ikätovereistaan. Koska koira ei esitä vaatimuksia eikä tuota hänelle pettymystä. Se ei sano, että olen ystäväsi jos ja jos, se vain on ystävä ilman ehtoja…….

Useiden muittenkin tutkimusten mukaan lapset voivat kotieläintensä ansiosta sosiaalisesti ja henkisesti paremmin, koska niiden kanssa lapset oppivat osoittamaan tunteitaan, ja tämän vuoksi he tulevat paremmin toimeen myös ihmissuhteissaan. Monelle yksinäiselle ihmiselle koira täyttää päivän ohjelmalla ja lievittää yksinäisyyttä ja saa ihmisen tuntemaan itsensä tarpeelliseksi. Tämän todistamiseksi ei tarvita virallisia tutkimuksiakaan. Minähän olen elävä havaintoesine. Asun yksin viiden koirani kanssa, en siis olekaan yksin ja puuhaa riittää.

Koira ei ikinä aseta vaatimuksia ja ehtoja, se vain on ja sen lempeät silmät katsovat suoraan silmiisi. Sen katse on sydämessä vielä pitkään senkin jälkeen kun se jo laukkaa vapaana kipuja vailla ja ikinuorena koirien taivaassa. Sanoin muuten Seidan hollantilaiselle kasvattajalle, että minäkin haluaisin koirien taivaaseen kuoltuani. Siellä ovat parhaat ystäväni, ne jotka eivät ikinä pettäneet, ne joita aina vain vuosien jälkeenkin on ikävä. Hollantilaiselle ystävättärelle sen uskalsin sanoa, vaikka kait sen voi täälläkin sanoa. Onhan yleisesti tiedossa, että hulluhan minä…………..

Hyvää ystävänpäivää Sinulle, joka jaksoit jaarituksissani tänne asti!