Seita vietti eilen pentujensa kanssa yksiviikkois-syntymäpäivää. Nyt alkaa nähdä jo erojakin, ei ehkä vielä luonteissa kovinkaan selvästi, mutta kokojen suhteen sitäkin selvemmin. Porukan suurimmat nartut eli varsinainen kolmen kopla ovat pulleita ja pyöreäpeppuisia kuin Iines Ankan sisarentyttäret. Ne kolme ovat painossa jo ylittäneet puolen kilon merkkipaalun. <?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />
Pahnan pohjimmainen, eli pienin puolestaan sinnittelee vasta hieman kolmen sadan gramman paremmalla puolella. Tämä pienin, mutta onneksi tarpeeksi pippurinen kyllä tarraa nisästä kiinni ja pumppaa maitoa terhakasti etutassuillaan painellen. Mutta kun tämä isojen tyttöjen puolenkilon trio ryntää paikalle, lentävät kaikki pienimmät kevyesti sivuun, elleivät pidä varaansa. Nämä ihmekolmoset "puolenkilon keijukaiset" ovat kuin Pressin kuulantyöntäjäsisarukset Neuvostoliitossa aikoinaan, oli Tamara, ja oliko Irina ja Galina? Joka tapauksessa vahvoja miehen näköisiä mörssäreitä olivat nämä "kuulantyöntäjät-sisaret" aikoinaan, taisivat olla ihan sosialismin sankareita ja pullollaan hormoneja.
En suinkaan tarkoita, että nämä minun pentulaatikkoni "ihmekolmoset" olisivat hirviöitä tai ilkiöitä. Tahallaan ne eivät nisärivistöä tyhjennä maitoautolle rynnätessään, eivät ilkeyttään pudota pienempiään imemästä. Ne vain ovat kokonsa puolesta saaneet vahvemman alun kuin nuo kolme muuta pienempää narttua.
Luonteista ei vielä osaa paljoa sanoa, mutta se pienin porukasta ainakin saa itselleen sitkeän alun. Se on sinnikäs, se joutuu tekemään pumppaustyötä nisällä ja käyttämään älliään, jotta isommat eivät sitä heittäisi heti kättelyssä pentulaatikon seinälle. Siitä tulee selviytyjä, jos se selviää nämä ensimmäiset viikot. Yleensä sanotaan, että kaksi ensimmäistä viikkoa ovat ne kriittisimmät pennun elämässä. Jos se nämä viikot selviytyy, se säilyy hengissä.
Tähän asti näyttää hyvältä. Pienimmänkin paino nousee joka päivä, se saa siis ruokaa, mutta vahdittava sitä on. Laitankin yleensä sen ensimmäisenä nisille ja katson, että se on kunnolla kiinni. Pentu kiertää vaaleanpunaisen kielensä nisän ympärille tosi tiukasti. Kun pentuja punnitessa ottaa tällaisen imevän pennun nisältä, irtiottoääni kuulostaa samalta kuin vetäisi pullean peukalon irti pullonsuusta, tai saisi tehostetun elokuvasuukon SMACK!
Tällä hetkellä pentulaatikossa on tuo isojen tyttöjen jengi, ne yleensä nukkuvatkin yhdessä ja sitten kolmen pienemmän tytön porukka ja siihen sakkiin hyväksytään myös niiden ainoa veli. Se nimittäin ei ainakaan vielä ole kooltaan kuulantyöntäjäkaliiberia. Sensijaan se osaa kiljua oikeuksiensa puolesta, pakkohan sen on matriarkaalisessa yhteisössään, niinkuin Kalevalassakin aikanaan. Seita ei kuitenkaan ainakaan vielä ole ruvennut suosimaan poikaansa tyttöjen kustannuksella, eikä koonkaan puolesta. Saa nähdä, miten jatkossa käy.
