Ylikoulutettu koiranhoitaja sisareni on täällä taas. Muistattehan lastenhoitajasiskoni, joka auttoi Benten ja Foppan pentueen hoidossa. Hän on ollut täällä taas alusta asti. Hieno työnjako. Me synnyttelimme hänen miehensä kanssa Seidan pennut ja sisko nukkui. Kun työ oli tehty ja yö muuttunut lauantaiaamuksi, hän astui remmiinja me menimme nukkumaan. Näin on tehty joka ilta, sisar valvoo alkuillan ja minä aamuyön, siten saadaan kumpikin unta ja pentujen ensimmäiset kriittiset viikot ovat hallinnassa. Niin tulevat täällä asuvat aikuisetkin koirat hyvin hoidetuiksi.

Pentujen syntymä on aina uskomattoman jännittävä tapahtuma. Joka kerta se on yhtä ihmeellinen tapahtuma ja aina erilainen eri koirille. Ensimmäinen schapendoes pentueeni syntyi Siirille, se oli meille molemmille uskomaton kokemus. Oli juhannusaattoyö ja kaikki juhlimassa, paitsi me kaksi. Siinä sitten yriteltiin,. Siiri pelästyi ensimmäisen pennun syntymää, pakeni sänkyni alle ja jätti vastasyntyneen pentulaatikkoon  pussissa ( moni ei muuten tiedä, että jokaisella pennulla on oma pussinsa ja oma istukkansa napanuoralla pennussa kiinni). Minä sidoin vapisevin käsin ohjekirjan neuvomana napanuoraan kaksi solmua ja leikkasin sen poikki solmujen välistä steriloiduilla saksilla ja se vei totisesti tottumattomalta aikaa. Onneksi pentujen syntymäväli oli pitkähkö. Seuraavan pennun kohdalla Siiri oli jo luonteensa mukaan tasaisen rauhallinen kuin olisi aina sitä tehnyt.

Amelie-Sofie taas oli varsinainen "pentuautomaatti". Muutamassa tunnissa se pykäsi laatikkoon kymmenen vauvaa. Kuului vain blob, blob, blob kun niitä sinne tippui kuin kypsiä luumuja. Amelie poisti itse kalvot ja katsoi, minua kuin "halpaa makkaraa" kun yritin steriileine saksineni mennä leikkelemään napanuoria. Vertaus "halpaa makkaraa" ehkä hieman ontuu Amelien kohdalla. se ei nimittäin milloinkaan ylenkatso makkaraa, ei halpaa, eikä kallistakaan sen puoleen. No se jokatapauksessa oli ensi syntymästä asti heti mukana, käytti kiilamaisia poskihampaitaan ja puri nuoran naps vaan poikki  kuin olisi ikänsä kätilöinyt. Napanuoran leikkauskohta oli omin hampain tehtynä tosi pitävä, ei valunut ei virttynyt ja oli steriili.

Seita taas oli synnyttäjänä ensimmäisen pentueensa kanssa varsin suurieleinen. Siinä missä Amelie pullautti pentuja kuin kolikoita automaatista, Seita suurieleisesti valitti ja kiljui kuin "teuraaksi viety", vaikka pentu painoi vain vähän yli sata grammaa ja oli kolme kertaa Amelien ja Seidankin seuraavia pentuja pienempi. Se oli sen ensimmäinen synnytys. Nyt tämä toinen olikin ihan hirveän paljon helpompi, ihan vähän vaan teatraalisuutta mukana, jotta kaikki tietäisivät kuka tässä on tulossa äidiksi. Ja vähän myös Amelien ja Siirin kiusaksi, Seitakin oli ollut kateellisena aidan takana Amelien ja Siirin kanssa kun Bente sai vauvansa, joten nyt se saattoi myös kiljahtelemalla "rokottaa kateusneulalla" itseään vanhempia naerttuja.