Voi miten ihanaa, että kevät on tulossa! Talvea tuskin olikaan tänä vuonna. Nyt pessimistisimmät sanovat, että sehän ei ole ollenkaan ihanaa, että kevät tulee jo nyt kun se vaan todistaa kasvihuoneilmiöstä. Niinhän se on, mutta ihanalta silti tuntuu mustarastaan huilu ja kevään ensimmäisen muuttolinnun; laulurastaankin laulu. Tänään katselin naapurin isäntää menossa pelloilleen niiden tilaa tarkastelemaan. On se vaan "komiaa", kun isäntä seisoo pellon laidassa ja katsoo sulavan lumen yli ja näkee sielunsa silmin peltonsa kesällä täydessä kukoituksessaan.
On mahtavaa kun ihmiset tulevat ulos taloistaan ja vähentävät vaatteitaan ja hymyilevät toisilleen. Vaateiden vähetessä jopa saattaa tunnistaa vastaantulijan. Ja kuitenkin ottaa ihan hirveästi "pattiin", että lumi suli jo nyt. Viikon päästä saan kasvattajavieraita Hollannista ja heille luminen maisema olisi ollut eksoottinen kokemus, vaan pitipä sen tietenkin juuri tänä vuonna sulaa. Normaalistihan lumi ja räntäsateet sinnittelevät pääsiäisestä vielä vappuunkin. Ja tietenkin niin tapahtuu tänäkin vuonna ihan piruuttaan sen jälkeen kun vieraani ovat palanneet kukkivien tulppaanien ja narsissien sekaan Hollantiin täältä kuravellin keskeltä.
Mutta nautitaan silti kevään kohinasta. Lempiystäväni Lammilla suunnitteli jo terassikauden avajaisia. Kohta kuullaan, suostuiko perheen isikin siihen, jo näin aikaisin, piipahtamalla työmatkallaan "pullokaupassa". Minäkin istuin omalla talon takaisella terassillani, join lasin siideriä, luin kirjaa ja nautin auringonlämmöstä kasvoillani. Auringonlämmöstä ja sulavista kevätpuroista nautti muuten Seidan ujo pikkulikkakin pulahtamalla sen seitsemän kertaa joka ikiseen ojaan tänään metsälenkillä. Muistan, miltä vasikat näyttivät kun ne laskettiin keväällä ensimmäisen kerran navetasta ulos, vaikka kaupunkilaistyttö olen ollutkin.
Vasikantanssia tanssivat koiranikin tänään kun avasin auton takaluukun ja viisi omaani ja kaksi kasvattiani Jennalta, joka ylläpitää nettisivujani ja tekee sen seitsemän muutakin asiaa. Lauma ryntäsi autosta kevään kohinaa kuuntelemaan ja villistä ja vapaasta luonnosta nauttimaan sellaisella vauhdilla, että Siiri-mummon iskiaskin unohtui ja se juoksi kolmella jalalla kuin nuori tyttö ikään, vaikka on jo mm Benten pentujen mummikin. Siiri todella hakkasi kolmijalkana kirkkaasti Amalia-Kamalian, Benten pentujen toisen mummin. Amelie-mummi on vasta seitsemän, eikä sitä edes veteraaniluokkaan vielä hyväksytä, vaikka Siiri ja Nero-pappakin ovat siihen kuuluneet jo iät ja ajat. Mutta Nero-pappa onkin ihan eri luku sinänsä. Porukkani ainoa uros, mutta varsinainen musssukka.
