Neljäs vuorokausi alkaa täyttyä ja laatikossa on aika rauhallista. Pennut syövät ja nukkuvat, nukkuvat ja syövät ja äiti-Amelie nuolee ja hoitaa, mutta malttaa jo tulla uloskin laatikosta. Nuoria äitejä ja ensisynnyttäjiähän saa suorastaan väkisin kiskoa ulos edes pikkupisulle, mutta Amelie on tänään jo tarkistanut tontin rajat kiertämällä muutamaan kertaan ihan rauhassa ja sitten mennyt laatikon ulkopuolella vähän viileämpään makaamaan ja kuulostelemaan pentulaatikon hiljaisuutta. Hiljaisuus on merkki siitä, että maitoa riittää ja kaikki on pentulaatikossa hyvin. Myös pentujen punnitus vahvistaa sen. Ne kasvavat ihan oppikirjan normien sisällä.<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Nyt alkavat pennut myös erottua toisistaan, eivät kylläkään värityksensä suhteen, musta on ja pysyy mustana, mutta luonteensa puolesta kuitenkin. Herra Vihreä on ensimmäisenä kiljumassa, jos joku on mennyt sen tisulle tai maitoa ei tule riittävän nopeasti. Herra Violetti taas on tasainen luonne ja herra Punainen matkustaa pentualustoilla niin, että punainen villalankapanta rispaantuu. Muutenkin tämä pentue on varsin liikkuvaista sorttia.

Pikkulikka, polvisukkainen taas ryntää ensimmäisenä omalle nisälleen ja muutenkin osaa pitää puolensa. Siitä saattaisi tulla vaikka oma suosikkini, ellen sydämestäni rakastaisi näitä jokaista ja niiden mainiota äitiä Amalia-Kamaliaa, omaa Milla Magiaani tämän vuoden jalostuskoiraa, joka on lähellä sydäntäni aina. Amelieta muuten rakastavat kaikki. Se tulee ja puskee ja tervehtii jokaista tulijaa, eikä sen pieneen mieleenkään mahtuisi, että vieraat tulisivat jotakuta muuta tapaamaan kuin häntä. Sen joutuvat kaikki uudet pennunostajatkin toteamaan, toivottavasti ymmärtävät osata tervehtiä, muuten saattaisi käydä, kuten hollantilaisella vanhalla kuululla kasvattajalla. Hänen narttunsa murisi pennunostajille, eikä hän sitten myynytkään pentua näille. Jos Amelie murisee, on se todella selvä merrki siitä, että jotakin on hullusti. Kauppoja ei silloin tule meilläkään.

Yövalvomiset jatkuvat vielä, mutta jotenkin se on niin mielekästä ja Amelien huushollissa kaikki on suunniteltua, turvallista ja järjestyksessä. Voi miten hienoa onkaan myydä Amalia-armaan pentuja, äiti itse osaa aina ja perusteellisesti valloittaa ostajat, samaa voi sanoa pentueen isästä Kössistä, sekin on harmiton kaveri, vaikka ei vauvojaan sattuneesta syystä pääsekään tapaamaan.