Lupasin kertoa uudesta pennustani, hollantilaisesta Rollesta. Oikealta hienolta nimeltään se on Zwolle-Rolle van het Rollecaterdeel. Zwollessa on hollantilaisten kasvattajaystävieni lähin rautatieasema, sieltä olen lähtenyt Amelie-Sofien, Onnimannin ja Seidankin kanssa kotimatkalle Suomeen. Rolle taas tulee heidän kennelnimestään. Rolle-poika tuli minulle vaihdokkina Seidan surullisesta ripulipentueen pennusta. Karelia lähti Hollantiin ja Rolle tuli ”vaihto-oppilaana” tänne kylmään Pohjolaan. Sikäli kohtalon leikkiä tässäkin vaihdossa, että Karelian pentuesiskoja kuoli kamalaan vauvaripuliin täällä Suomessa, Rollen äiti Roefie taas on pentuna itse selvinnyt hengissä samanlaisesta ripulipentueesta kotimaassaan Hollannissa.<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Minkä näyttelijän maailma onkaan Rollessa menettänyt! Paitsi, että se kovaäänisesti kehtaa puhua hävyttömyyksiä meidän aikuisille koirillemme hollanniksi, se myös on dramaattisin koira, mitä minulla ikinä on ollut. Ja sehän minun koiralleni sopiikin, olen opiskellut yliopistotasolla dramaturgiaa, dramatisoinut muutaman itse ohjaamani televisioelokuvan ja osannut ihan käytännön elämässäkin dramatisoida (lue sotkea) oman elämäni.

Tässä eräänä päivänä nauroin sisarelleni, että Rolle pystyisi esittämään ”mielipuolen päiväkirjaa” ehkä Tarmo Manniakin paremmin. Pentu oli ollut pihalla asioilla ja kakka oli jäänyt ruohonkorresta roikkumaan sen pikkupeppuun. Rolle ryntäsi kiljuen sisälle, väitti kuolevansa ja halusi heti sairaalaan! Se juoksi ympäri huushollia ja rääkyi, eikä antanut koskea ”sairaaseen peppuunsa”. Pitkän tovin se juoksi kakkakikkara pepussa liehuen ympäriinsä ja vaati ammattimaista sairaanhoitohenkilöstöä paikalle. Yritin selittää sille, että ylikoulutettu koiranhoitajasisareni on ammattimainen hoitoalalla, mutta se ei joko kirkumiseltaan kuullut, ei uskonut tai epäili suomalaisen eläkkeellä olevan hoitohenkilöstön tason laskeneen liikaa. Vasta kun väkipakolla sain kikkaran irti, se rauhoittui ja kävi perusteellisesti haukkumassa perheen muut koirat Ja se on vasta kolme kuukautta, mitähän ehtii kun kasvaa, kauhulla odotan! Hahaa!.

Entä sitten kynsienleikkuu-näytelmä? Siinä olla tulla muutama mielipuoli lisää kirjoittamaan päiväkirjaa, oli se sellainen show, ettei äsken mainittu Mannikaan mahtaisi moiseen yltää. Kolme aikuista pitelee kolmen kuukauden ikäistä pentua, se rääkyy, raapii ja tekee kuolemaa. Talosta loppuivat kaikki laastarit, mutta Rolle piti kyntensä - sillä kertaa, mutta älkää sitä sille kertoko!

Rolle kanteli näistä kummastakin tapauksesta sähköpostitse Henk ja Ria Smitille (kasvattajilleen) Hollantiin ja sai vastauslähetyksenä Henkin pahoittelut siitä, että pentuparka oli joutunut tällaisten ymmärtämättömien barbaarien käsiin. Henk sanoi, että hän on aina luullut, että brutaalit viikingit asuivat vain Ruotsissa ja Norjassa. Minun oli tietenkin pakko korjata hänen virheensä ja uhata sensuroida hänen viestejään Rollelle. Kaikkihan meillä tietävät, että ”laiskat ruotsalaiset” ovat aina käyttäneet suomalaisia sotimaan puolestaan, milloin viikinkeinä, milloin  hakkapeliittoina ympäri Eurooppaa aina ”Konstanttinoopelissa” saakka ja olihan se Åålannin sotakin kauhia ja suomalaiset sielläkin taistelivat silloisen Ruotsin kuninkaansa puolesta.

Mutta osaa Rolle suloinenkin olla, kun sille puhuu ”pehmeitä”, se laittaa korvansa päätä myöten taaksepäin, niin kuin liikkuvakorvaisen schapendoesin kuuluukin, se pussaa ja osaa olla niiiiiiiiiin lempeää. Se leikkii paljolti yksin, koska se on ”pahnan pohjimmainen”, eivätkä meidän aikuiset vielä ole kovasti leikkineet sen kanssa, paitsi vanhin uroksemme Nero, joka aina on niin lempeä kaikille. Kun lauman vanhin uros on pennun hyväksynyt, alkavat muutkin hyväksyä sen ja jopa leikkiä sen kanssa, tietenkin vain silloin kun niille sopii. Näin toimivat Miina, Seita ja Riitu. Vanhatyttö- muumimamma Siiri on sen koko ajan hyväksynyt.

Toinen koko ajan ystävällisesti siihen suhtautunut on Amelie-Sofie, mutta juuri nyt sillä on omassa kymmenen hengen pesueessaan enemmän kuin tarpeeksi puuhaa.

Ai niin melkein unohtui; äiti ja vauvat voivat hyvin ja ylikoulutettu koiranhoitaja sisareni on aarre, mutta minähän pääsinkin keskelle sinistä unelmaa.