Olen valvonut yötä Amelien pentulaatikon reunalla ja tutkinut ja tutustunut uusiin nukkuviin pentuihin ja miettinyt, minkälaiseen perheeseen ne pääsevät iloaan levittämään. Minulle kasvattajana se on valtavan tärkeää, että kasvattini saavat hyvän elämän. Ainahan on hienoa, että kasvattamani koirat menestyvät näyttelyissä, mutta se on vain pieni osa koiran elämästä. Minä haluan sen olevan onnellinen 365 päivää vuodessa ja saavan rakkautta ja arvoistaan toimintaa.  

Avasin aamupuolella yötä sähköpostini ja sinnepä olikin tipahtanut maailman hellyttävintä postia. Amelien lapsenlapsi Jinne Amelie muutti todelliseen "Onnelaan". Aikaisemmin blogiani lukeneet muistavat Benten pentulaatikos tapahtumat. Jinnen äiti on Bente ja sen isä on Amelien Foppa-poika Ruotsista. Jinne sai nimensä isoäitiAmelien ja Amelien äidin Jinnen mukaan. Jinnen paras kaveri nykyään on perheen Onni-poika, joka jo on pitänyt ansiokkaan esitelmän koirastaan koulussa, Jinne pääsi oikein havaintovälineeksi ja tässä  Onnin runo ystävälleen Jinne Amelielle. Olen varma, ettei Onni loukkaannu, vaikka panenkin sen tähän blogiini. Kiitos Sinulle Onni, että olet ottanut Jinnen ystäväksesi. Sinulle Jinne on maailman paras koira ja niinhän se onkin: myös pikkuihmisen paras ystävä.

Tässä Onnin runo;

Minun koirani
"Miten pystyin elämään ilman sinua.
Miten pystyin leikkimään ilman sinua.
Miten ilman Jinneä voi elämää olla ees.
Kun Jinne niin nauraa ja kieltä näyttää,
taas kaikkia naurattaa.
On Jinnellä hymysilmät,
mitkä melkein näkyy.
Jinne makaa autossa ja nauraa aina vaan.
Miten pystyn elämään ilman sinua,
Miten pystyn leikkimään ilman sinua.
Miten ilman Jinneä voi elämää olla ees.