Äitini nukahti vihdoin tänään ikiuneen aamuyöllä, sairastettuaan pitkään. Omissa kuvitelmissani äiti on nyt isäni luona. Uskon, että isäni on jälleen se komea 17-vuotias nuorukainen, joka tuli hakemaan äitiäni tanssimaan latotansseissa kuparinväriset hiukset kumarruksen voimasta otsalle heilahtaen. Äiti oli silloin 13-vuotias helsinkiläistyttö, joka istui kesälomatalon karjakon sylissä ja siirtyi sievästi sivuun kun isä pokkasi, jotta karjakko pääsisi tanssimaan. Hämmästys oli suuri kun isä pokkasikin uudestaan ja äidille. <?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Sen jälkeen he olivat yhdessä, aina siihen asti kun isä kuoli mm. sodassa saamiinsa vammoihin vuonna 1966. Nyt kun isä tulee äitiä vastaan, hän tosiaan on nuori teinipoika, eikä hänellä ole sodan jättämää arpea päässään ja hänen molemmat silmänsä ovat näkevät. Isällä on taatusti perheen koirat mukanaan, etunenässä mäyräkoiramme Max, se ainoa koiristamme, joka osasi selvästi ja kuuluvasti kiroilla..

Olen molemmille vanhemmilleni kiitollinen onnellisesta lapsuudestani, vaikka sodan jälkeen oli kaikesta puutetta he yhdessä oman sukupolvensa kanssa taistelivat vapaudestamme ja rakensivat tämän maan siksi, mikä se nyt on, minun vaikka kasvattaa koiria.

 

Minua lohduttavat onnelliset muistot ja se, että ehdin jättää jäähyväiset äidille, ennen kuin hän menetti tajuntansa ja lähti luotamme. Myös koirat, meidän molempien rakkaat ystävät, vaistoavat minun suruni ja osaavat lohduttaa ihan jo pelkällä läsnäolollaan.

Äiti ehti kuulla ja nauraa sitä, että minulla on taas uusi varsinainen täystuho ”hollantilainen puukenkäaivo”, kuten siskon mies Rollea nimittää. Jussin perustelu on, että se puhuu vain hollantia ja suomen kieltä kuullessaan pää on kova kuin puukenkä, se ei joko ymmärrä tai ei välitä.

Kovapäinen se kyllä on ja hollantia selvästi ovat ne kurkkuäänteet, joita se suustaan päästää varsinkin silloin kun vanhempi koira sitä komentaa. Se roikkuu suvereenisti aikuisten koirien partakarvoissa ja on todella kovakalloinen, se kehtaa solvata niitä hollanniksi, koska luulee, etteivät ne ymmärrä. Se ei vielä tiedä, että Amelie-Sofie ja Seitakin ovat syntyneet Hollannissa ja varmasti ymmärtävät. sen juttuja. Amelie keskittyy pentuihinsa ja on tosi kiltti Rollelle, mutta Seita rullaa huulensa hämmästyttävän ylös, enkä kehtaa tähän kirjoittaa sen puheita. Vaan mitäpä puukenkäaivo, se kääntää selkänsä haukkuu mennessään ja ryhtyy muita kiusaamaan.

Rolle keksi myös oivan harrastuksen itselleen. Talosta pamahti ennen juhannusta vesiputki yläkerran vessasta ja olohuoneeseen tulvi vettä. Ikään kuin se ei olisi riittänyt, keksi Rolle ammentaa tassullaan vettä keittiön lattialle koirien vesikupista. Kaipa se on hollantilaisilla verissä, niillä kun on niitä tekojärviä ja kanavia. Koulussa kyllä opetettiin, että hollantilaiset aikanaan valtasivat patoamalla merestä kuivaa viljelysmaata. Nyt nämä nykyhollantilaiset rontit tekevät päinvastoin, valtaavat vedelle lisätilaa meidän keittiöstämme. Kaipa se on sitä sukupolvien välistä ristiriitaa sekin. Joka sukupolvella on oma tehtävänsä.