Kaksi ihanaa hellepäivää takana. Pennut ovat olleet aamuaikaisesta iltamyöhään ulkona ja vanha sanonta, että ulkona maistuu ruoka paremmalta, pitää paikkansa. Joku irvileukahan on vääntänyt tämän VR:n mainokseksi ”matkalla maistuu huonompikin ruoka”. No nämä ruokajutut sikseen. Pennut ainakin syövät ihan yhtä halukkaasti kuin äitinsäkin. Ameliehan söisi vaikka pieniä kiviä, jos niissä olisi kermavaahtoa tai melkein mitä vaan herkkua höysteenä.<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Kun Seidan pennut saivat sen kamalan penturipulin ja niistä kolme menehtyi, päätin jo lopettaa kasvattamisen ja syytin itseäni huonoksi kasvattajaksi. Mikä onni, että hollantilainen ystävättäreni; Amelien, Seidan, Onnimannin ja Rollenkin kasvattaja, katsoi minua silmiin ja sanoi;”luota Ameliehin”. Niin tein ja nyt laatikossa kaikista kauhu-unistani huolimatta hyppii, pomppii ja iloitsee pentulauma yhdeksän mustan lapsen ja yhden ”schapendoesin” (siskon miehen letkautus) voimin.

Mainioita lapsukaisia; pyöreitä, paksuja, terveitä ja leikkisiä yli kiloisesta parikiloiseen uskomattoman elinvoimaiseen pikkukoiraan, jotka mielellään luovuttaa uusiin koteihin muutaman viikon päästä.

Itkun kanssa sen teen, varsinkin kun lähden vajaan viikon päästä Hollantiin kilpailemaan schapendoesien 60-vuotisjuhlanäyttelyyn. Tiedän jo nyt kaipaavani pikkuriiviöitäni, vaikka ne jäävätkin ylikoulutetun koirahoitajani ja hänen miehensä hoitoon. Kaipaan niitä myös siksi, että palattuani, ne aloittavat jännittävän matkansa uusiin koteihinsa

Hollantiin mukanani lähtevät Seita, Riitu, ja sijoituspentuni Tzini, se ensimmäisessä ”blogipentueessa” syntynyt Benten ja ruotsalaisen Foppan vauva. Mukaan lähtee myös Hollanissa syntynyt Suomessa asuva Evita.

Mikä parasta Tzinin ja Evitan kanssa matkaan lähtevät heidän omat kotijoukkonsa Thea ja ihastuttava tyttärensä Heini. Olen aikaisemminkin blogissa kehunut ystävätärtäni ja hänen perhettään, miten siellä on ihanassa sulassa sovussa ”turvallisessa kurissa ja  herran nuhteessa” koko perhe kissoineen, koirineen, kanoineen, pupuineen hevosineen ja eläväisine lapsineen. Punaisen tuvan piha on kukkia tulvillaan, niin upeasti, että Evitan hollantilainen kasvattaja veti henkeä niin voimallisesti, että ehdin jo huolestua hänen saaneen kohtauksen, kun ajoimme autolla Lammin paratiisiin ja koko ihanuus levisi silmiemme eteen.

Hollantilaiset sentään ovat ammattilaisia puutarhassa ja schapendoesien kanssa ja patojen teossa, mutta kyllä tämänkin kasvattajan oli myönnettävä, että ikinä hän ei olisi Evitalle yhtä hyvää kotia pystynyt tarjoamaan, ei kotonaan, eikä muuallakaan Hollannissa.

Ihanaa saada näyttää tälle ystävälle hollantilaiset puutarhat.  Hän kun viherpeukalon ominaisuutensa lisäksi on vielä kaiken lisäksi kadehdittavan taiteellinenkin. Eivät hänen puutarhansa hollantilaisille häpeä ja mehän täällä sitä paitsi elämme ihan eri vyöhykkeellä ja lyhyemmässä kesässä.

Niin, että viikon päästä ollaan jo laivassa matkalla Saksan kautta kohti hollantilaista seikkailua ja ystävättäreni saa tarvitsemansa loman, minkä hänen komea ukkonsa on hänelle mielellään suonut! Että sellaisia upeita ystäviä minulla!