Meillä oli varsinainen puuhapäivä: kenneltapaaminen Tuusulan näyttelyssä eilen ja sääkin suosi meitä. Näyttelytelttani tietysti otti ja sanoi sopimuksensa irti katkeamalla parin kannatuspalkin kohdalta niin, että ilman ystävällisen oman hovitarvikemyyjäni teippiä, emme olisi telttaa saaneet ollenkaan kasaan. Mutta sekin onnistui ja kaikkien yhteistyöllä teltta oli pystyssä ennen kuin kehät alkoivat ja näyttelyhäkit mahtuivat sisään ja tarjottavat aseteltiin pöydälle. Jenna oli tuonut oikein pöytäliinankin.<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Olipa ihanaa nähdä kasvattejaan pennusta ihan vanhimpaan pentueen edustajaan Olliin saakka. Kaikki eivät olleet ilmoittautuneet näyttelyyn, mutta tulivat silti paikalle.

Nuorin porukasta oli Rolle-riiviömme. Toiseksi nuorin oli K-pentueen Kuuraparta eli Uuno. Liikuttavaa oli nähdä sen miehistyneen (kuva on uusittu kennelsivuillani), senhän näin edellisen kerran silloin kun se lähti pentulaatikosta Halkiassa asuessani. Markku ja Riitta olivat olleet yön pelastuskoira päivystyksessä, mutta silti jaksoivat ajaa Hämeen sydänmailta Tuusulaan. Onneksi ilma oli kaunis ja kahvia ja syötävää olivat kaikki tuoneet niin, että jäi vielä kotiinkin takaisin kuljetettavaksi.

Schapendoespentueistani vanhimmasta oli edustettuna Siirin suosikkipoika Olli. Aina kun Siirin pennun käyvät meillä kylässä, ne saavat ”huutia” äiti-Siiriltä, mutta Olli ei koskaan, Siiri selvästi palvoo Ollia ja Olli tietenkin myös tietää sen ja pitää sitä itsestään selvänä.

Amelien ensimmäisen pentueen edustajat olivat näyttelyssä mukana; molemmat erinomaisella palkittuina (tietenkin, sanoisi tähän äiti Amelie). Roope oli paras uros ja vastakkaisen sukupuolen paras,  ja Miina-sisko paras narttu 3.

E-pentueen edustajana mukana oli Bente; J-pentueen äiti kotijoukkoineen. F-pentueesta Fiina omine tukijoukkoineen ja Fiinahan repäisi Liinun kanssa kehässä sertin ja paras narttu kakkosen kunniakkaan sijan. Sertin vastaanotettuaan Liinu lupasi Fiina-koiralle sen kunniaksi kakkua. Tuomaripa sen kuitenkin kielsi, oli Fiina saanut vähän ylimääräistä vyötärölleen kun koulutushoukuttimena oli kuulemma käytetty nameja, no äiti-Amelieltahan syöminen myös onnistuu ihan viimeisen päälle koska ja milloin vain, joten varmaan se on verissä myös pennuilla.

Kirsin ja Liinun ihanat jauheliharullat muuten maistuivat kaikille, olisivat kelvanneet myös Amelielle, ellei sen olisi ollut jäätävä kotiin uusia pentujaan hoitamaan. F-pentuetta edusti myös Fiinan velipoika Foppa, tosin vain puhelimitse Ruotsista, olisi halunnut olla mukana, mutta sukukokous kaksijalkaisilla esti matkan.

G-pentueen kohdalla äiti-Seita ja isä-Roope taisivat röyhistää rintaansa, Seita rodun kauneimpana ja Roope urosten parhaana, sillä pariskunnan poika Veetipä otti paras uros kakkosen sijan, sertin ja tuli muotovalioksi. Se pentue muuten tehtiin Hollannissa Ria ja Henk Smitin keittiössä aamukahvin aikaan täysin koirien (lue Roopen päätöksellä), se oli sinä vuonna kun isä-Roope voitti Hollannin erikoisnäyttelyn ja Amsterdamin Voittaja-tittelin. No eipä polvi paljon ole pojastakaan pahentunut. Veeti poikakin on jo iskäpoika ja pentuja tuli ihan isoäiti Amelien lailla kymmenkunta.

H- ja I–pentueista ei tällä kertaa ollut edustajaa, I-pentueen Irma eli Dima kun oli menettänyt turkkinsa samalla kun siltä poistettiin rasvakasvain selästä. Mutta Bente-äiti sai isä-Foppan puhelinpäivystyksen kanssa olla ylpeä J-pentueen edustajasta Jean Harlowsta, joka uusi Tampereen pentunäyttelymenestyksen olemalla taas paras pentu.

Pienimmistähän jo kerroinkin- K-pentueen Uuno oli söpöj, mutta L ja M-pentueet ovat vielä niin pieniä, että niille eivät näyttelypaikan ovet olisi edes vielä auenneetkaan, ne kun molemmat ovat vielä äitiensä hoivissa pentulaatrikoissa. Sen sijaan M-pentueen uusia omistajia oli kiva tavata yllättäen myös paikan päällä.

Pitäisi useammin järjestää tällaisia tapaamisia ja niinhän kyllä tehdäänkin, kunhan ensi kesäksi saamme tämän sinisen unelman vastaanottavaiseen kuntoon.

Niin ja Rolle sitten? Fiinan omistaja bloginlukijaystävä sanoi. että Rollesta luettuaan, hän koki Fiinan kiltiksi pikku hunajapupuseksi. Mutta miten Rolle näyttelyssä käyttäytyi? Sehän oli vasta neljän kuukauden.  Se olikin aivan uskomaton poika!  Käveli rohkeasti alueen läpi vaikka oli haukkuvia koiria, autoja ja tavaroita, rokotustodistusten katsojia ja kakkapussien jakajia. Se käyttäytyi uskomattoman  hienosti ja uskalsi jopa haukkua muita paikallaolijoita, otti nokoset tuolin alla ihan kuin olisi vanha konkari.

Nyt van kiitos kaikille mukana olleille. Uusitaan ensi vuonna! Eikö vain?