On muutama päivä vierähtänyt Helsingissä äidin asunnon tyhjennyksessä. Vaikka olenkin iloinen, ettei äidin pitänyt kärsiä kauaa, oli asunnon tyhjentäminen tosi ankeaa. Äidin luona käynti oli aikanaan viimeinen mahdollisuus palata lapsuuteen, nyt se on loppu. Samalla sai käytännön muistutuksen siitä, mihin kaikki se tavara, jota muistona mukanamme kuljetamme, kuitenkin joutuu. Aikanaan niin moni esine oli todella tärkeä, niin moni muisto säilyttämisen arvoinen. Kun asunto sitten tyhjennettiin, emme siskojen kanssa  edes kaikkiin tavaroihin liittyviä muistoja tietäneet. Mutta muisto äidistä säilyy ja kiitollisuus onnellisesta lapsuudesta ja nuoruudesta kantaa pitkälle.<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Pentulaatikko onneksi vaatii päivittäin ja öisinkin huomionsa. Pennut kasvavat ja tämän viikon aikana olen saanut tavata taas uusia ihastuttavia pennunostajia. Joskus sitä tosissaan ihmettelee, miten minulla on voinut käydä sellainen tuuri, että pennuille aina löytyy rakastava koti. Muutama karvas kokemus pennun ostajista on opettanut valitsemaan tosi tarkasti.

Entä sitten kauhukakaramme Rolle?  Poikapa on kunnostautunut puistotätinä! Olen laajentanut pentulaatikkoa, jotta vauvoilla olisi enemmän tilaa liikkua ja leikkiä. Laatikko, laajenee viikoittain. Rollen olin ajatellut päästää sinne vasta aikaisintaan viikon kuluttua, mutta kaveripa osasi avata pentulaatikkoa ympäröivän aidan ja kun tulin huoneeseen, se hoiteli varsin ammattimaisesti vauvoja, suukotteli, makasi selällään ja antoi niitten repiä korvasta, parrasta ja mistä vain (sieltä arastakin paikasta). Uskomaton kaveri, me olemme siskon ja hänen miehensä kanssa usein nauraneet Rollelle. Vaikka se on kamala pikkuterroristi, se osaa olla myös tosi hellä ja suloinen ja sen se todisti pentulaatikossa ja todistaa sen mm aamuisin olemalla niin suloinen ja hellä, tulemalla syliin ja suukottamalla.

Rollen rakkain, ehkä ei niin kovin ihana ja hellyttävä harrastus, on veden lapioiminen keittiön lattialle vesikupista. Se on tehnyt sitä jo kauan, mutta nyt se tietää, ettei se ole luvallista. Tulin tässä eräänä päivänä keittiöön ja yllätin sen ”kahmaloitsemasta” vettä lattialle tassullaan. Kun se näki minut se  suorastaan ”lensi” toiseen huoneeseen petilleen sellaisella vauhdilla, että peti liukui huoneen toiselle seinälle. Mutta siinä se vain makasi petillään ikään kuin olisi ollut umpiunessa jo iät ja ajat.