Hihhei, sanoi Amelien vauva ja hyppäsi taas! Olen usein miettinyt. ovatko nämä schapendoesit jotenkin hyppyneulalla rokotettuja, kun järjestään jokainen pentu ensin hyppää ilmaan ja sitten vasta kävelee eteenpäin, ellei mene taaksepäin sattumalta. Hollantilaisystäväni ja koirieni kasvattaja Henk aina nauroi, että Onnimanniin on risteytetty ankkaa, se kun on intohimoinen uimari.<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Kaikki schapendoesit eivät uimisesta pidä, eivätkä vedestä. Meidän Neropappamme esimerkiksi ei mene ulos edes sateen jälkeen, uimisesta puhumattakaan. Sadepäivän näyttelyssä aikanaan Nero sai elämänsä ainoan sinisen nauhan (kakkosen), koska se juoksi tassujaan nostellen märällä nurmikolla, tuomarin mukaan sen liikunta ei ollut schapendoesille tyypillistä.

Seita puolestaan on sitten risteytys, jossa on iso osa kengurua, ylittyy nimittäin reippaasti yli metrinenkin aita. Mutta jokainen pikkupentu on hyppyneulalla rokotettu tai sitten ne on risteytetty heinäsirkan kanssa, semmoiseen malliin laatikossa pompitaan.

Tänään kävi taas muutama pennunkatsoja, ihanat, reippaat tytöt Jyväskylästä. Sisaruksilla on aikaisemminkin ollut schapendoes, joten mielelläni heille myynkin, koska tiedän, etteivät edes  takut turkissa tule pentuturkin lähtemisen aikaan heille yllätyksenä. Sisarukset ostavat kumpikin oman koiransa, tästä veljessarjasta.

Nämä reippaat neitokaiset tuovat mieleeni lapsena kuulemani sadun kahdesta sisaruksesta; Lumivalko ja Ruusunpuna nimeltään. Toinen tumma, toinen vaaleampi: Tummemmalle menee mustavalkoinen, vaaleampi pentu, vaaleammalle musta, siis tummempi.

Ihanaa tulevien koiriensa; Rassen ja Repen kannalta on myös se, että veljekset saavat leikkiä yhdessä vuoronperään toisen sisaren luona toisen ollessa työvuorossa. Schapendoes kun on niin sosiaalinen, että kaveria se kaipaa aina, oli se sitten lapsi tai toinen koira, se kaveri nimittäin. Veljeksille kaveruus tulee olemaan vuosien mittainen. Onnellista, että leikkikaveri on aina käsillä, tai paremminkin pureskeltavissa.Toinen tytöistä muuten kertoi työskentelevänsä ravintola-alalla. Hän oli pistänyt pentunsa kuvan tippirasiaan, se oli musta-valkoinen Rasse vauva! Tippiä tuli enemmän kuin milloinkaan, yli viisikymppiä. Rasse kuulemma tienasi ulkonäöllään sen tipin ja tuleva emäntä palkitsi sen menemällä ostamaan herkkuja eläinkaupasta.

Sepä tässä koiranomistamisessa ihaninta onkin, aina saa palkinnon, ellei rahassa niin ainakin rakkaudessa.