Sinisen unelman on tänään täyttänyt pullantuoksu. Me molemmat, ylikoulutettu koiranhoitajasisareni ja minä olemme ylipainoisia, niin että ihan hirvittää. Laihdutuskuurihan on sopivaa aloittaa leipomalla litran pullataikina, eikö? No uimahallin avaamista odotellessa (aukeaa parin sadan metrin päässä parin päivän päästä) on hyvä täyttää talo pullantuoksulla ja pakkanen vieraspullalla. Pullantuoksu tietää yleensä suvun nuoriakin vierailulle ja mikäs sen mukavampaa kun syksy alkaa ja elokuun illat pimenevät romanttisiksi istua pihalla kynttilälyhdyn valossa. <?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Jo muutamana päivänä olemme kuulleet kurkien muuttohuutoja koirien kanssa ulkoillessamme metsässä. Tänään näimme kahdentoista kurjen muodostaman auran taivaalla harjoituslennolla. Niiden huuto synnyttää kaukokaipuun ja silti on mukava jäädä kotiin, sytyttää takkaan tuli, ottaa mukava kirja käteen, sulkea televisio ja rentoutua. Sen uimisen ja kilojen karistamisen lisäksi olemme suunnitelleet vetäytyvämme talvilepoon, kunhan taloon on saatu komerotilaa ja puutarhaan uusia marjapensaita ja vanhanajan perennoja.

Talviunille vetäytyminenhän ei todellakaan käy, koirat eivät sitä hyväksyisi, mutta pitäähän ihmisellä haaveita olla. Ensi torstaina alkavat hakuharjoitukset Neron ja Amelie-Sofien Manu-pojalla, Rollen on määrä tulla mukaan opettelemaan ja ujo pikkulikka Riitukin saattaisi saada itsevarmuutta osallistumalla makkararinkiin. Niin ja sitten tulee yhdistyksemme erikoisnäyttely. Rolle on menossa muutamiin pentunäyttelyihin ja Seidan kanssa lähdetään syyskuun alussa Tanskaan puolustamaan viimevuotista Euroschapendoesvoittoa ja Euroopan Voittaja-titteliä. Roope lähtee mukaan ja siellä on tarkoitus tavata myös Amelien, Onnimannin, Seidan ja Rollen kasvattajat, jotka tulevat sinne mukanaan Bente; Seidan äiti ja Karelia, Seidan tytär. Niin, ettei tässä talviunille ehdi läskejä lisäämään, päinvastoin.

Rolle pitää perhettä vauhdissa edelleen. Kun aikaisemmin kerroin, miten hyvän näyttelijän maailma pojassa onkaan menettänyt, voin nyt lisätä ansiolistaan myös oopperalaulun. Rolle ei ulvo, niin kuin muu laumani mm kuullessaan jäätelöauton kutsuvan, ei se päästää aariat aamulla herätessään, vetää soolon halutessaan luun, joka sattuu tietysti aina olemaan jonkun toisen koiran suussa ja maistumaan paremmalta kuin hänen omansa. Rollen laulussa on AINA OMA SÄVEL, tyyliin ououououuuuuuuuuuu, tai hyhyyyyyyyyyyhyhhyyyyyyyyyy, varsin erinomaisia sävelkulkuja poika tapailee. Sen taidon se on perinyt villinpuoleiselta äidiltään Roefielta, sekin laulaa. Rolle on tullut tasapainoisemmaksi, sen kynnet saa huijaamalla leikatuksi, se harrastaa ahkerasti mutakylpyjä metsälenkillä. Enää se ei huvita kulmakuntaa tarvitsemalla eläinlääkäriä kynsien leikkuuseen ja huutamalla apua korttelien päähän.

Koko koiralaumamme sen sijaan herättää huomiota ja huvittaa täällä Kiikassa. Tapanamme on usein kulkea kaikkien kahdeksan kanssa iltalenkillä ympäri kylää. Minulla on Seita, Riitu ja Siiri, sisarella Amelie ja Nero ja siskonmiehellä Jussilla Manu, Miina ja Rolle. On siinä eräskin auto ajaa ojaan ja pyöräilijä kaatua, kun laskevat, että meneekö siinä tosiaan kahdeksan koiraa yhdessä. Olenkin ehdottanut, että jonain päivänä panemme lehteen ilmoituksen, että klo 19.00 ohitamme kirjaston, saa tulla rapsuttamaan ja taputtamaan pientä kolehtia vastaan

Rolle on tullut itsevarmemmaksi, mutta sen isossa kropassa (se alkaa olla Neroakin isompi) asuu vielä jonkinlainen epävarmuus hylkäämiseksi tulemisesta. Tässä eräänä aamuna ollessamme metsälenkillä, Rolle nautti jälleen mutakylvyistä haisevimmassa lätäkössä, eikä huomannut  muun lauman edenneen tosi kauas. Kun se sen huomasi, se hieman hätääntyi. Saimme pitkään huudella poikaa. Vihdoin näkyi kaukaa ruohikosta kaksi ylös alas heiluvaa korvaa, jotka lähenivät valtavaa vauhtia ja sitten vedettiin parit syyllistävät aariat hylkäämisestä ihan Madame Butterflyn tapaan. Mutta pian se leppyi, tuli syliin, puri korvasta ja ynisi kuin lehmän pikkuvasikka.

Hirveä, pahanhajuinen, suloinen reppana, meidän kaikkien lemmikki, sellainen on Rolle.