On juuri tultu koirien kanssa metsälenkiltä, ajamme joka päivä kaksi kertaa metsään, sekä aamulla että iltapuolella. Juuri nyt on hirvikärpäsiä enemmän kuin aikaisemmin elämässäni yhteensä ikinä olen tavannut. Eilisaamun saalis tukassa, poskella ja kulmakarvalla, oli kolme kappaletta. Voi että ne ovat inhottavia, minua ne eivät sentään ole purreet, mutta todennäköistä on, että ujo pikkulikkamme Riitu eli Ripi-Rapi on saanut sellaisen pureman pikkupeppuunsa ihan peppureiässä olevien anaalirauhasten viereen. Purema oli tosi tulehtunut ja siinä oli mätää. Nyt se alkaa olla voitettu kanta, mutta kyllä se sunnuntaina näyttelyssä aristi hännänalustaan ja juoksi häntä alhaalla, se kun ei muutenkaan ole ollut mikään varsinainen hännällä tuulettelija, niin kuin schapendoesin rotumääritelmän mukaan kuuluisi olla.<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Ylikoulutettu siskolikkani on saanut vaatteisiinsa vain muutaman kerran tuon pirullisen siipensä pudottavan vääräjalkaisen mustan rumiluksen, mutta meikämuijapa tietysti kerää niitä kuin kärpäspaperi, loukku mikä loukku! Onneksi ne kuitenkin saan irti tukastani tai vaatteistani ja voin niistä jokaiselle henkilökohtaisesti kostaa sen, että kehtasivat Riitua peppuun purra. Kosto on suloinen! Siitäs sait, kuka käski Riitua purra!

Sen kyllä ymmärrän, että täällä maalla niitä hirvityksiä on enemmän kuin pääkaupunkiseudulla, onhan täällä hirviä ja peurojakin tosi runsaasti. Sunnuntainakin koiranäyttelyyn ajaessamme näimme metsäpeuroja aamulla kolmekin eri kertaa. Takaisin tullessammekin näimme niitä illalla tietä ylittämässä muutamia. Nythän on alkanut myös hirvenmetsästys, ja täälläpäin ja lähialueilla varsinkin näitä ”Laukon peuroja” on tuhansia, tännehän tuo laji aikanaan tuotiinkin. Metsästyksen takia ne myös juoksevat vauhkoina pakoon. Kaatolupiakin tänne Vesilahden, Tottijärven ja näille lähialueille on myönnetty satoja. Saa nyt olla koirien kanssa tarkkana.

Siirimummini se muuten niin touhukas muumimamma, lauman vanhin kymmenvuotias, pelkää ukkosta, armeijan koneiden ääntä ja laukauksia. Metsässä Siiri kulkee koko ajan kuulostellen, josko jotain kuuluisi ja se taatusti kuulee kaukaisimmankin ampumisen. Nyt siitä pelosta on siis hyötyäkin, osaa olla menemättä hirviporukoiden eteen. Mutta useimmiten säälittää pikkumummun pelko. Armeijan koneetkin lentävät Kiikan yli aika usein, Pirkkalasta nousevat Satakunnan Lennoston koneet ja harjoittelevat tässä päällä. Ylikoulutettu siskolikkani soitti yhtenä päivänä lennostoon kun koneet joka päivä lensivät yli ja Siiri vauhkona vapisten ei uskaltanut ulkoilla lainkaan, tartuttipa vielä pelkonsa niin, että aina rauhallinen Nero-pappakin tärisi, ja muu lauma tietysti perässä. Sanotaanhan että joukossa tyhmyys tiivistyy ja pelko kanssa.

Ystävällisiä ja ymmärtäväisiä olivat lennostossa ja seuraavana päivänä tuntui, että lentoreitti hieman muuttui, olivathan koneet surranneet talon yli joka päivä viikon ajan ja monta kertaa päivässä. Toki poikien täytyy saada harjoitella, mutta hermoja se meteli kyllä raastaa ja Siirin sydäntä kuluttaa, kun ei sillä noita nitrojakaan ole - ainakaan vielä.

Siiri ei suostu kuitenkaan siihen, mitä tuttavan koira ukkosella harrasti. Karvajalka pantiin vaatehuoneeseen, sen korville asennettiin kuulokkeet ja mankka täysillä sille soitettiin valssit ja tangot, niin että ukkosen jyrinät eivät kuuluneet. Oli tyttökoira kuulemma viihtynyt parikin päivää pimeässä vaatehuoneessa musiikkia kuunnellen. Omistajan mukaan se ei uskaltanut tulla sieltä ulos kuin vasta muutaman päivän päästä. Minä kyllä luulen tai olen ihan varma, että se tykästyi tosissaan Reijo Taipaleeseen tai Kari Tapioon, eikä siksi suostunut tulemaan ulos ja sulkemaan mankkaa. Niin ja kestihän siltä varmaan sanojen ulkoa opettelukin aikansa, mutta kun se ne opetteli, siitä tuli pistämätön kestosuosikki mihin tahansa Karaoke-iltaan. Uskotko?