Amelie-Sofie voi entistä paremmin leikkaushaavansa kanssa, se syö ja nukkuu kuin mitään ei olisi tapahtunut ja häntä heiluu koko ajan. Ainoa, mitä se inhoaa ja vierastaa yli kaiken on se karmeasti koliseva muovinen häkkyrä, joka pannaan päähän, ettei pikkupotilas pääse nuolemaan tikkejä auki ja haavaansa tulehtumaan. Häkkyrä, jota kauluriksi kutsutaan on kaikkea muuta kuin sievä minkkikauluri tai kaulaliina. Oletteko koskaan nähneet?

Se on kuin torvi tai kanttarellin tratti, joka  solmitaan kaulan ympärille ja siitä se sitten leviää pään ympärille kuin koulun kevätjuhlanäytelmässä tulppaania esittävällä tytöllä pahvinen lieriö pään ympärillä ja pikku pää syvällä tynnyrin sisällä.

Ymmärrän Amelien inhon, aina kun koira laskee päänsä petille nukkuakseen, sen korvissa kolisee ja jyrisee ja tekee sen aina kun se kääntää kylkeään tai korjaa asentoaan. Koirallahan on ehkä 15 kertaa parempi kuulo kuin meillä ihmisillä.

Kerroin eilen, että Suvi-lääkäri antoi kirjalliset ohjeet ja antoipa vielä suullisetkin vinkit. Käski tehdä vanhasta t-paidasta ns. ”vatsasiteen”, joka peittää haavan ja estää nuolemisen. Fiksu vinkki vai pitäisikö sanoa Suvin klinikan kunniaksi, että Viksun vinkki.. Löysin kaapista kerran Pasilan tv-keskuksessa äänittäjältä lahjaksi saamani Hollannin jalkapallomaajoukkueen harjoituspaidan. Nyt pikku potilas kulkee valkoinen t-paita päällään. Siinä on oranssit tereet kädentiessä ja kaulassa ja selässä lukee Holland ja Hollannin lippu pienoiskoossa. Se on varsin sporttisen näköinen. Viksun vinkistä oli sekin etu, että nyt jos haava alkaa vuotaa, sen heti näkee puhtaan valkoisessa paidassa. Kun futispaita on pesussa, Ameliella on kauniin turkoosi t-paita, jonka väri sopii ihanasti sen silmien väriin, ainakin sen itsensä mielestä.

Paraneminen siis edistyy hurjaa vauhtia ja Amelie osaa jo itse seistä kylpyhuoneen ovella odottamassa lämmintä suihkua tikeille heti kun ne alkavat kiristää. Amelien ja Neron nörttipoika (lue liiankin kiltti) Manu liikutti meidät kaikki, kun se meni ylikoulutetun siskolikkani (oman emäntänsä) luo kertomaan, miten paha mieli sillä on kun sen äiti-Amelie on kipeä ja haisee lääkkeelle. Koira osaa siis olla paitsi ihmisen paras ystävä, myös tosi empaattinen. Manu voi huonosti myös silloin kun se sattumalta näki ja kuuli kun Seita sai pentuja ja kiljui kun sattui. Manu pakeni toiseen huoneeseen ja oli niin kauhuissaan, että oksensi.

Nyt vaan koiria kampaamaan, sillä huomenaamulla noustaan ennen kukonlaulua ylös ja lähdetään ajamaan Lahteen isoon koiranäyttelyyn; Seita, Miina ja Riitu. Saa nähdä, miten nyt käy.