Eilen ja tänään on ajettu autolla siskolikan ja lankomiehen kesälomasaarten rantaan koiria ulkoiluttamaan. Saarten rannassa on Sastamalan vanha kirkko, jonka rakentaminen on aloitettu 1200-luvulla. Kellotapuli on 1700-luvulta, se seisoo korkealla mäellä Rautaveden rannassa ja on maalattu punamullalla. Kirkonkelloja siellä ei enää ole, ne on viety Karkun kirkkoon. <?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Sastamalan vanhassa kirkossa on enää harvoin mitään varsinaisia jumalanpalveluksia, mutta juhannuksena siellä on perinteinen palvelus ja muulloinkin on pidetty vanhan kaavan mukaisia palveluita. Siellä pidetään myös häitä ja sydänkesällä Sastamala Gregoriana, missä myös kansainväliset taiteilijat esittävät gregoriaanista kirkkomusiikkia.

Sastamala on tulossa myös uuden perustettavan kotikaupunkimme nimeksi. Siihen kuuluu tämän meidän Kiikkamme ja Keikyämme (yhdessä Äetsän kunta) lisäksi Vammalan kaupunki ja suunnitelman mukaan myös Mouhijärvi ja Punkalaidun.

Sastamalan vanha kirkko, kirkon maisemat, sen kellotapuli ja kaunis kukkiva niitty olivat kaikki TV 2:ssa aikanaan esitetyn historiallisen Hovimäki-sarjan maisemia. Kirkon sisäkuvaukset tehtiin Messukylän vanhassa kirkossa, Sastamalan kirkossa kun on niukasti koristelua ja kylmä maalattia. Kirkon aitaan olivat TV 2:n lavastajat suunnitelleet ja lavastemiehet rakentaneet asekammarin, eli sen portin, jonka kautta kirkkoon mennään ja jonne aikanaan jätettiin mm. aatelismiesten asusteisiin kuuluvat aseet. Se portti ja Hovimäen vanhan sekatavarakaupan kulissit ovat vielä kirkon lähellä, ne kun osti kirkon naapurina asuva komea nuori isäntä Mikko.

Sellaisissa maisemissa sitä sitten ulkoilutettiin koiria eilen aamulla ja tänään. Ja kyllä ne juoksivatkin kirkkorannassa ja kirkon takaisilla pelloilla. Mutta kyllä siinä silmä lepäsi myös meillä. Oli ihanaa katsella koirien villiä riemua, ja samalla nauttia ruskan väreistä Rautaveden saarissa ja rannalla. Kirkkomaalle emme tietenkään koirien kanssa menneet.

Tänä aamuna samoihin maisemiin tuli myös pariskunta Vammalasta ulkoiluttamaan koiraansa. Arvaatte, että meidän ”villikoiramme”; Siiri, Nero, Amelie-Sofie, Manu, Miina, Seita, Riitu ja Rolle  (ikäjärjestyksessä) ryntäsivät perheen ja koiran ympärille ajamaan heitä pois ”meidän mailtamme”.

Onneksi tämä pariskunta oli koiraihmisiä, laskivat koiransa irti. Haukuttiin vierasta silti, mutta saattoi meidän villiintynyt laumamme kuitenkin hyväksyä tuon ”tunkeilijan”.

Tämä pariskunta taivasteli tätä vuodenaikaa niin vaaralliseksi. Olivat menneet ulkoilualueelle koiransa kanssa, mutta eihän sinne voinut mennä kun metsä on täynnä pyssymiehiä ja joka puun takana joku väijyy ihmisten ulkoilualueella.

Samasta syystähän mekin olimme kirkkorannassa. Sastamalan metsästysseuroille on myönnetty lähes tuhat peurankaatolupaa, mikä on lähes 200 enemmän kuin viime vuonna, hirviäkin saa tällä alueella kaataa yli sata. Niin että, kyllä niitä pyssymiehiä riittää joka puun juurelle täällä maalla tähän aikaan ja maantielläkin saa varoa vauhkoontuneita takaa-ajettuja.

Siiriparka, joka pelkää ukkosia, armeijan koneita ja ampumista, saa olla koko ajan varuillaan. Sastamalan kirkonrannassa ei paukkumista kuulunut ja niinpä Siirimummokin juoksi kuin pikkupentu karistaen kaikki kymmenen ikävuottaan harteiltaan. Se kirmasi häntä kippuralla mäkeä ylös ja toista alas. Että kulttuurimaisemassa on ulkoiltu ja syksyn väreistä nautittu.