Ikkunasta näkyy parvi lintuja lumisen pensaan oksilla ja lintulaudan ympärillä. Tänä talvena sinisen talon lintulaudat ovat aina täynnä. Ihanaa, kaupungissahan ei saa lintuja ruokkia, täällä saa. Ja me teemme sen silkasta riemusta. Ostimme viime kesänä sateen suojaksi pihaan telttakatoksen, jonka "hullu hollantilaiseni" tuunasi uuteen uskoon kesän aikana ja aurinko viimeisteli katoksen repaleiseksi. Otimme siis katoksen ja Rollen revinnäistyönä tehdyt sivut pois. Saimme mainion ripustustelineen, Nyt siinä roikkuu neljällä teltan kannatinpuulla talipalloja ja useampi lintulauta. Kaunista katseltavaa.

Niin ja iloista katseltavaa, ennen kaikkea siksi, että olemme "saaneet takaisin" pienen, vaatimattoman mutta niin tutun linnun; varpusen. Varpusen sirkutuksen muistan kaukaa lapsuudesta Tampereen ajoilta asti. Silloin se oli aliarvostettu ja hyvin yleinen lintu, suorastaan halveksittu, olihan se maan levinnein laji. Monen mielestä oli inhottavaa katseltavaa kun se nokki jyviä hevosten hyhhyh vaikka mistä.

Nykyään mm maatalouden muutos ja esimerkiksi hevosten väheneminen kaupungeista ovat huomattavasti verottaneet varpuskantaa, enkä kymmeniä vuosia Helsingissä ja pääkaupunkiseudulla asuessani kuullut sitä kovinkaan usein. Pian se on häviävä laji, vaan eipä ole täällä.

Tänä aamunakin laskimme kolmisenkymmentä varpusta ja saman verran talitinttejä sekä tavallisia "tinttejä", kuusitiaisia ja sinitiaisia ja taisi se "hömötinttikin" piipahtaa. Niitä on ihana katsella ja ne näyttävät tulevan hyvin toimeen keskenään. Käyvät siinä myös harakat ja varikset ja naakat kirkon tornista, mutta niiden suhteen meidän "koirapoliisit" ovat aika tarkkoina. Onhan se komeaa pikkukoiran karauttaa keskelle lintuparvea ja hätistää harakat ja varikset lentoon, kiireesti pakoon. Silloin voi pikkukoirakin röyhistää rintaansa ja tuntea olevansa hurjan pelottava, suuri  ja vaarallinen metsästäjä, jonka edessä koko metsä vapisee.

Aina ei nimittäin pienen koiran ole helppoa olla suuri ja mahtava. Eilen illallakin saunan jälkeen Rolle säntäsi kauhuissaan pakoon, varmaan se luuli tosi vaarallisen käärmeen, vähintäänkin kuristajakäärmeen olevan liikkeellä. Se mahtava ja oudon pelottava sihinä lähti siskon miehen avaamasta kaljatölkistä.