Kaapo kävi tänään oman koiramammansa kanssa tuomassa joulusalaisuuksia tänne ”siniseen unelmaan”, joka muuten tällä hetkellä jouluhössötyksen keskellä on kaikkea muuta kuin unelma. Viis siitä! Elämää ja jopa itse valittuahan se vain on! Ei näyttänyt Kaapo loukkaantuneen, vaikka hänen elämästään julkisesti blogissani kerroinkin.

Mukana Kaapolla oli pikkusiskonsa, jolla on ihan yhtä monta nimeä kuin Kaapolla. Se on Kiira, mutta tulee myös Pirkoksi ja Pirpanaksi nimitettäessä. Tosiasiassa se tulee keittiöön salamana, vaikka sitä kutsuttaisiin millä nimellä tahansa; kauniilla, rumilla, arkisilla tai pilkkanimillä. Se nimittäin on pikkuahmatti, oikea ahnepossu kuten äitinsä Amelie-Sofiekin. Kiiran kennelnimi on Buffing Hermione (tiedättehän se Harry Potterin kaveri) Kiiran veli Harry Potter asuu Seinäjoella ja Kiira Kaapon ja perheensä kanssa Tampereella.

Kerran Hollannista tultuani toin mukanani koiran petejä, joissa on schapendoesin kuva, Kiira ja Kaapo saivat sellaisen sinisen. Tänä syksynä emäntänsä Hanna soitti ja pyysi tuomaan toisen petin Hollannista, koska sisaruksilla oli jatkuva nahina siitä, kuka saisi petillä maata ja syödä puruluita. Mikään muu peti ei kelvannut.

Onnettomuudeksi niitä ei Hollannista löytynyt. Koska tiedän Kiiran ja Kaapon koiramamman olevan hulluna siniseen väriin, sininen oli sisarusten yhteinen riitakapulapetikin, valitsin samanmallisen koirapatjan, pehmeän, sinisen ja täynnä hauskoja koirankuvia. Luulisi kelvanneen, se oli pehmeän pöyheä vanhaan virttyneeseen verrattuna ja taivaan sininen ja olisi hienosti sopinut vanhan rinnalle olohuoneeseen tv:n eteen. Vaan eipä tullut kuuloonkaan! Molemmat katsoivat sitä inhoten ja riita vanhasta petistä jatkui. Koiramamma nosti petin olohuoneesta makuuhuoneeseen ja luovutti.

Kunnes Hanna-mamma sattui päivänä eräänä vahingossa kurkistamaan makuuhuoneen puolelle. Siellä Kiira makasi nautiskellen selällään uudella petillä ja leikitteli luulla etutassujensa välissä. Kun Kiira huomasi tarkkailijan, se ryntäsi salamana ylös. potkaisi takajaloillaan petin sängyn alle ja makasi lattialla sen näköisenä kuin olisi koko ajan siinä ollutkin, eikä ikipäivinä ollut mitään petiä edes kokeillutkaan.  Yritä tässä nyt sitten sisustaa koirahuushollia vähän hienommaksi. Pitää vain odotella, että se uusi muuttuu epämääräisen näköiseksi kuolatuksi möykyksi, niin se kelpaa olohuoneeseen ja vaativaan koiramakuun.