Uskomatonta, miten päivät karkaavat alta, niin ettei kunnolla edes blogiaan ehdi ajatella. Ja niin taas tuli moitteita, että laiskana on oltu. Kyllä kait, kuitenkin koko ajan on menty; meillä on kahdeksan koiraa ja vettä tullut taivaan täydeltä ja kuraa sitäkin enemmän.

Viime sunnuntaina olimme Lahdessa koiranäyttelyssä. Joku sanoisi, ettei siinäkään mitään järkeä ole, noustiin siskon miehen, Jussin kanssa viiden jälkeen, ahdettiin autoon viisi kappaletta sateessa virttyneitä koiria istumaan yli kahdeksi ja puoleksi tunniksi pimeään, märkään putkeen niin pimeään, ettei sivulleen nähnyt, se ”putki” johti Kiikasta Lahteen.

Mukana olivat ensiesiintymisensä näyttelyissä suorittava megapentuni Rolle, ujo pikkulikka Riitu, Miina ja Seita sekä itsensä lihapullaksi kohtuleikkauksen jälkeen syönyt ”veteraanimakkara” Amelie-Sofie. Ja koko ajan satoi.

Näyttely pidettiin kaupan parkkihallissa, joka kyllä oli siivottu, mutta pölyinen. Tekipä tosi terää ja näyttivät ”upeilta” ainakin valkojalkaiset Miina ja Rolle asteltuaan märin jaloin hallin poikki sinne viimeiseen kulmaan, missä ,tietty, kehämme oli. 

Megapentu Rolle herätti ”ansaittua huomiota koollaan ”eikä vähiten tuomarilta. Junnu-urosten luokassa oli vain kaksi; Buffing Kuuraparta eli Seitani poika Uuno ja megapentuni Rolle, jota myös ”Polle Konikaulukseksi” kutsumme. Tuomari katseli hyväksyen normaalikokoista Uunoa, käänsi katseensa takana seisovaan Rolleen ja oli suoraan sanoen ”pudottaa silmänsä”, katsoi uudestaan silmissään ilme ”näinkö todella oikein”, tarkensi näköään vieläkin, pisti päänsä etukenoon ainakin metrin verran tarkentaakseen kuvan selväksi, mutta Rollen koko vaan säilyi.

Loppujen lopuksi Rolle sai koostaan huolimatta hienot arvostelut ja EH:n eli erittäin hyvän. Tuomari piti näkemästään, vaikka sanoikin, että koko on valtava ja kirsukin oli hänestä vähintään suursnautserin luokkaa. Uunosta muuten tuli paras uros ja sertin kanssa se kehästä lähti; sanonko, että kiitos Rollen! Niin ja Rollekin sai "ykkösen" eli erittäin hyvä maininnan, koostaan huolimatta.

Olin itse ujon pikkulikka Riitun kanssa kehässä, se ei näyttelyistä pidä ja varsinkin nyt se varjeli peppuaan huolellisesti, häntä pysyi kanssani alhaalla. Mutta Riitu sai Erin ja meillä tuli ongelma; paras narttu kehässä oli Seita, Riitu, Miina ja vain kaksi esittäjää. Onneksi Silva, jolla on Onnimannin poika ja meidän Siirin lapsenlapsi ihana Oiva lupasi esittää Miinan, Jussi Riitun ja minulla oli tietty Seita.

Seita oli rotunsa paras, mutta ujo pikkulikka Riitu toiseksi paras ja sai sertin. Jussi sai sen jopa nostamaan häntänsä ja heiluttamaan sitä. Miina hiukan ”kanitti” eli pani vastaan Silva-raukan kanssa, ei mitenkään helppo esitettävä, mutta kaikesta huolimatta Miina oli neljänneksi kaunein narttu.

Hienon päivämme kruunasi Rodun paras kehä; Seita äiti parhaana narttuna ja poikansa Uuno parhaana uroksena. Äiti voitti rodun parhaan tittelin, vaan kauaa aikaa ei kulu, ennen kuin lapset voittavat äitinsä ja niinhän sen kuuluu mennäkin eli pojasta tai tyttärestä polven kuuluukin vain parantua.

Huomenna taas kehään, nyt Turkuun! Huomenna muuten K-pentue, Uuno, Sofie, Lilli ja Karelia Hollannissa viettävät 1-vuotissynttäreitä. Onnea!