Aikaa on taas kulunut ja moitteita kirjoittamattomuudestakin (mieletön sanahirviö) tullut. Anteeksi siis. Kone on kyllä ollut kunnossa jo jonkin aikaa, mutta sitten on painaneet päälle sen ”tuhannen kiireet” ja tuo ikuinen pirullinen flunssa, joka sahaa edestakaisin niin, että toisena päivänä ollaan kunnossa, toisena taas ei.
Olen käynyt jo pariin kertaan Helsingissä tapaamassa vanhoja työkavereita ja toisena tapaamassa muita tärkeitä ystäviä. Joten siinä syitä ja selityksiä palstan tyhjänä pysymiseen. Olen myös aloittanut säännölliset pakinat Tyrvään Sanomissa täällä ja huomaan ”vanhana (lue entisenä) lehtitoimittajana, että kynnys on todella korkealla sen suhteen, mitä lehteen kirjoittaa. Sen pakinan sahaamiseen menee aikaa, on tosi vaikeaa saada siitä edes itseään tyydyttävää, saati sitten toisia ilahduttavaa. Minut on myös kutsuttu mukaan keskustelemaan tämän meidän uuden alueemme (tästä tulee Sastamala) kulttuuripalvelujen kehittämisestä ja samalla olen saanut ”kunnian” kuulua meidän talon naapurissa sijaitsevan kehitysmaakaupan johtokuntaan. Se työ on hienoa ja mielenkiintoista jo ihan siksi, että se liittyy niin vahvasti reilun kaupan periaatteisiin ja saa avustusta mm ulkoministeriön kautta. Hienoa työtä siis ja kunnia saada olla mukana.
Niin ja sitten on vielä nämä koiratouhut, hallitukset ym.
Tässä siis ”kootut selitykset”. Näissä koiratouhuissakin on kiirutta. Ensin olin parit viikot eristyksissä työhuoneekseni vuokratussa yksiössä juoksuisten narttujen kanssa. Lopun aikaa astutuksen jälkeen Miina oli ylikoulutetun koiranhoitaja sisareni tyttärellä Tampereella.
Neropappa noista juoksuista innostuneena kokeili jatkuvasti kaikkien tyttöjen peput ja hännysteli vuoron perään kaikkia, erikoisesti se yritti Seitaa. ja Seitahan tietysti oli touhussa mukana, se kun ajattelee itsestään niiiiiiiiiiiiiiin suuria.
No Miina tuli viikko sitten kotiin ja Neropappa, joka on sen isä, tietysti sekosi täysin, vaikka juuri vasta on täyttänyt kymmenen vuotta. Onneksi Miina on ärhäkkä tyttö ja iskäpojan liehittelyt loppuivat melkein alkuunsa.
No ja nyt sitten jännitetään vielä viikon verran, onko astutus onnistunut. Merkit ovat hyvät, ensin Miinalla oli mahtava ruokahalu, vaikka yleensä se ei meidän syöpömmästä päästä olekaan ja nyt kolmannen raskausviikon pian täyttyessä, se on alkanut voida pahoin aamuisin, eikä ruoka maita. No ensi viikolla se sitten tiedetään varmasti. Tiedetään siis, onko vauvoja tulossa, mutta sitä miten monta. eikä sitä onnistuuko kaikki loppuun saakka, ei tiedetä kuin vasta huhtikuun alussa, jolloin odotuksen pitäisi päättyä terveiden pentujen syntymään. Toivotaan niin !!!!
