Olimme eilen Tampereen koiranäyttelyssä. Olin ilmoittanut sinne täältä Kiikasta mukaani kuusi koiraa ja kasvattejakin muutaman vielä siihen lisää. Ei muuten mikään halpa keikka, mutta kun arvostelemassa oli hollantilainen tähän rotuun erikoistunut tuomari. jonka mielipidettä olen aina arvostanut ja myös ns "allekirjoittanut" hänen mielipiteensä koiristani.
Olen ollut hänen kehässään täällä Suomessa kolme kertaa ja Hollannissa juuri hän pisti Roope-kasvattini (Buffing Pilviparta) ja Jennan ensin voittamaan oman luokkansa, Roope esiintyi silloin nuorten luokassa, ja sitten hän yhdessä toisen erikoistuomarin (van Veen Keeur) kanssa panivat Roopen voittamaan koko erikoisnäyttelyn, jossa sentään oli satoja schapendoeseja.
No niin vain sen takia en tietenkään häntä arvosta. Hän on arvostellut rotuamme jo monta kymmentä vuotta ja on tiukka kaveri. NS "pärstäkerroin" ei hänen kehässään toimi.
Tämän tuomarin arvostuksesta rodussa kertoo sekin, että hänen kehässään oli 51 schapendoesia ilmoitettuna.
No meiltä jäi pois kolme. Miina siksi, että odottaa vauvoja, enkä halunnut ottaa sitä riskiä, että sieltä jonkin pöpön saamme (niin kuin joskus on tapahtunut). Mm venäläiset ja valitettavasti Tallinnan kautta tulevat ovat tuoneet myös sairaita, tai tartuntaa levittäviä koiria näyttelyihin.
Miina siis sai jäädä kotiin, samoin Rolle, joka asuu nyt "sinisessä unelmassa" ylikoulutetun koirahoitajani kanssa. Rolle olisi varmasti ollut Jan de Gidsille liian isokin, silti olin sen ilmoittanut, koska halusin hänen mielipiteensä. Mutta nyt se sai varmuuden vuoksi jäädä kotiin ja kyllä se oli hyvä, poika kun on uinut kaikki mahdolliset ja mahdottomat kuralätäköt ja näytti kaikkea muuta kuin mustavalkoiselta.
Myös Amelie-Sofie mummu sai jäädä kotiin, koska en ollut (VIELÄKÄÄN) onnistunut saamaan sitä kohtuleikkauksen jälkeen laihtumaan.
Me muut siellä olimme, jopa pappa-Nero, joka kyllä oli aika ohuessa turkissa, sillä kun vanhemmiten näissä keleissä ja minun laiskuuteni tähden oli turkki umpitakussa. No reipas ja tarmokas Jenna tuli edellisenä iltana ja pesi ja kampasi Neron takuttomaksi ja tulihan sieltä turkin laihuudesta huolimatta EH eli erittäin hyvä ja hieno arvostelu, jossa tuomari sanoo Neroa hieman feminiiniseksi ja totta se onkin. Se on kevyt ja hieman naisellinenkin.
Seita on aikaisemminkin ollut Gidsin kehässä, silloin se hävisi Trasselin Klaaaralle (meidän Onnimannin tyttärelle) ja nyt ujo pikkulikkani Riitu meni ja häpeämättömästi voitti äitinsä ensimmäistä kertaa. Riitu oli paras narttu kaksi ja mahdollisuudet voittoon olivat, mutta kun se ei nosta häntäänsä ja esiintyy muutenkin ujona, se hävisi tosi nätille Tanskan tuonnille. Vaan itkettiin me silti molemmat Jennan kanssa. Ripi kun on Jennalle Roopen tyttärenä erikoisen rakas.
Roope–isä teki hienoa työtä myös ja oli paras uros kaksi ja Seita-äidin Kuuraparta-poika eli Uuno oli paras uros neljä, joten hienosti meillä meni ja allekirjoitan taas kaiken, mitä tuomari sanoi; Riitun ujous ei tee sille oikeutta, Seita on "pitkänokka ja kapeakallo"
Hienoa muuten saada ammattilaisen rehelliset arvostelut ja mukavaa, ettei voittaja aina ole Seita, joka melkein kaikissa näyttelyissä on kerännyt potin, tylsäksi se tulee minullekin, muista puhumattakaan. Hieno päivä meillä. Niin ja avoimen luokan toiseksi tullut Amelien Fiina-tyttö joka aikanaan oli yhtä ujo kuin Riitu kehässä, oli nyt täynnä energiaa, iloinen ja reipas ja hyvin hoidettu.
Mukana oli myös Amalian M-pentueesta Sara ja Helmi, jotka molemmat suorittivat kunniakkaasti ensi esiintymisensä saamalla erittäin hyvä-kritiikin. Kiitos siis kaikille kasvattieni omistajille taas eilisestä. Kun nousee ylös aamukuudelta ja ajaa räntäsateessa pimeää, mustaa tietä, ajattelee aina, ettei tässä ole mitään järkeä, mutta perillä aina tietää, miksi tätä harrastaa.
Ihana tavata kasvattejaan omistajineen, saada aina uusia ystäviä ja kokea kilpailun jännitys. Niin eikä se voito ole tärkeintä, vaan rehellinen tuomari!, joka vielä on hävyttömän hyvän näköinen, eli meikäläisen kielellä, ei ole raskas silmälle.
