Illalla ja yöllä tuli lisää lunta. Sunnuntain ajomatka Hämeenlinnaan tuntui ihan leikinteolta siihen lumimäärään nähden, mikä nyt tuli alas ja vielä jäi maahan. Pikkulinnut etsivät ruokaa, onneksi on vielä varastossa kilokaupalla auringonkukkaa. Onneksi krookukset ja lumikellot kestävät lumisen peiton ihan hyvin, eikä laulurastaankaan huilu suinkaan vaiennut lumen tultua ja lämpötilan tipahdettua pakkasen puolelle. Nyt iltapäivällä tuli aurinko esiin ja lumet sulavat.

Pentulaatikossakin on kaikki kunnossa, pennut kasvavat kovaa vauhtia- Kennelsivuillani näette pikkukirpun (Nonstop) uroteon. Kun se syntymänsä jälkeisenä päivänä putosi alas maitoauton kyydistä, kun isommat tönivät ja väsyi yrittämiseen, lakkasi syömästä ja oli ”nuutunut” myös äidin kautta saamistaan synnytyshormoneista (onneksi ei ollut sitä urheilijoiden eboa), niin nyt se ottaa ja ponnistaa sisaruksia tikapuina käyttäen ylitse muiden suoraan maitoauton ytimeen; HUIPULLE!

Nyt se on taas se kirppu-nimen klinikalla saanut reipas NONSTOPPARI. Kun uusi pentu syntyi, oli eläintenhoitaja Lotalla suorastaan vaikeuksia saada kirppu vedetyksi nisältä vauvakassin turvaan uuden syntymään ajaksi, kuului vain BLOB, kun se kiskaistiin nisästä. Nyt se ei edes onnistuisi. Kirppu roikkui nisässä, vaikka äiti vaihtoi paikkaa yksiönsä toiseen reunaan.

Miina on alkanut syödä enemmän kuin milloinkaan aikaisemmin, se ei koskaan ole ollut äitinsä kaltainen syöppö, mutta nyt sille on parin viime päivän aikana uponnut oikein isoja ja terveellisiä annoksia. Sen myötä se on myös piristynyt, lämpö on laskenut ja se siivoaa päivittäin laatikossaan ja järjestelee sisustuksen uudelleen, mieleisekseen. Tyypillinen nainen.

Miinan  suosikkivärejä näyttävät olevan sininen ja punainen. Mustan pentualustan se aina rypyttää yksiön nurkkaan. Ehkä se ajattelee, että kun laatikon ulkopuoli on vaaleanpunainen ja sisältä se on sininen, nuo värit sopivat sisustukseen  paremmin. Onneksi se sentään hyväksyy kananpojankeltaisen lämpöpullon pennuilleen, punaisen karhuherra Paddington-lämpöpullon lisäksi Se pullo muuten tuli lahjana Jennalta, Roopelta ja Ollilta ja heidän kotiväeltään. Nyt ne pitävät pennut lämpimänä kun äiti menee pois (mitä Miina ei vielä tee kuin pakottamalla), myöhemmin ne rakastavat kiipeillä niiden päälle nukkumaan.

Varastossa on vielä yksi lämpöpullo, oman viime kesänä poisnukkuneen äitini beigenvärinen koiralämpöpullo. Äiti on varmaan siellä pilven päällä onnellinen tietäessään, että hänen käyttämästään lämmönlähteestä on hyötyä pikkupennuilleni. Äiti rakasti koiria, opetti sen minulle ja minä olen ”siirtänyt sitä” omille lapsilleni. Olen edelleen sitä mieltä, että mitä paremmin iän myötä oppii tuntemaan ihmisiä, sitä enemmän oppii arvostamaan oman koiransa lojaaliutta.