Rauhallinen yö ja tosi pitkät yöunet, ensin neljä tuntia putkeen, sitten imaisu mammanmaitoa ja taas kolme tuntia unien katselua päälle. Ehkä pitkät yöunet johtuivat myös siitä, että eilen pennut katsastettiin kahteen kertaan. On siinä miettimistä, minkä valitsisi. Poikia on vain kaksi valita, mutta tyttöjä kolme, paitsi että Nightwishillä on kiinnitys sinne Kanadaan. Kun vierailut olivat ohi, pennut vetivät jo pitkät iltaunoset siihen päälle, laatikossa ei paljon leikitty ja riemuittu. Katsastushommat väsyttävät kenet tahansa. Miina oli taas äreänä, eikä olisi halunnut näyttää pentujaan kenellekään - vielä. Varmasti tulee sekin aika, että se suorastaan tyrkyttää niitä jokaiselle halukkaalle. Sinänäsä varsin harvinaista tälle rodulle, että noin ärhäkkänä ollaan, ehkä se Miinan kohdalla johtuu siitä, että sen äitiys heräsi vasta viisi vuotiaana, siis melko vanhana ensisynnyttäjä'ksi. Mutta sellainen trendihän on myös nuorten naisten maailmassa. miina on siis IN. Onneksi Miinan vanhemmat Nero ja Amelie-Sofie näyttävät schapendoesin todellisen luonteen ja toivottavat kaikki, varmaan myös murtovarkaat tervetuleiksi. Tosin ne ensin hakkumalla ilmoittavat vieraiden tulon, se on paimenkoiran tehtävä, mutta senjälkeen ne suorastaan kerjäävät huomiota. Amelie-Sofie on aina ollut varma, ettei muita edes tulla katsomaan, kuin häntä. Pikku-Pampulani, oikea veteraanimakkara, kuten Jenna sitä kutsuu- ja ihan syystä. 

Iltayhdeksän aikaan sekoitin riisibroilerivelliin raakaa jauhelihaa. Olipa se suosittua. Kaikki söivät ihan vauhdilla matalalta lautaselta, jonka lämmitän mikrossa. Nyt kaikki jo tiesivät, mistä on kysymys, eikä kukaan nirsoillut. Velli upposi nopeassa tahdissa pikkumasuihin, eikä lautasella, joka vielä on pieni, mutta laakea, ehtinyt kukaan luistella. Pian saatan taas ottaa käyttöön Hollannista ostamani pyöreän pentukaukalon, jossa syöttöura kiertää koko lautasta, eivätkä pennut pääse (Miinan harmiksi) ihan täydelliselle uintiretkelle vellikulhoon.

Tänään sitten vietetään kolmeviikkois syntymäpäivää ja otetaan viralliset viikkokuvat. Jenna on luvannut päivittää sivut osittain uutisten osalta jo tänään kun Atte lähtee takaisin armeijan harmaisiin. Huomenna vappuaattona hän on luvannut panna viralliset synttärikuvat näytille. Ehkä keksimme jotain virallista vappuakin siihen mukaan, edellyttäen, että ylikoulutettu koiranhoitaja siskoni Riitta Jussi-isäntineen ehtii avustamaan.

Kuvia on nimittäin yksin aika vaikea ottaa. Jos haluaa virallisen passikuvan, pitää naama ja korvat olla näkyvissä. Pennun pitää siis olla kädessä ja se todennäköisesti on asiasta täysin eri mieltä ja pyrkii tarmokkaasti pois. Jos siis on yksin ja pentu toisessa kädessä rimpuilemassa, osuu siinä toisessa kädessä olevan kameran sihti todennäköisesti helpommin jääkaapin oveen kuin pentuun.

Pennuillakin on luonteva kameran pelko, niin kuin kasvattajallaankin. Minä suorastaa pelkään still-kuvaa liikkuvassa tv-kuvassa niin kauan oltuani. Näytän kaikissa kuvissa, enkä pelkästään passikuvassa, aina pyöreältä, punaiselta Edam-juustopallolta. Sellainen toki olenkin, en vaan yhtä hyvän makuinen.

Pikku kirppu on edelleen sitkeänä yrittäjänä suosikkini. Musta-valkoiset Nurejev ja Nightwish puolestaan ovat osoittautuneet noissa syömäpuuhissakin tosi itsenäisiksi. Elbajon makaa tissillä laiskana ja sen maha vain kasvaa, se torkkuu ja ”lussuttaa tuttiaan” mamman masun alla. Nefertiti murisee niin kuin Elbajonkin ja Nightwish näki yöllä todennäköisesti tosi villiä unta, se ulvoi kuin susi ja sai koko aikuisen laumani ryntäämään kummissaan laatikon ääreen kuuntelemaan.