Voi, että täällä jaksetaan ”paksusti”. Miina on osoittautunut jos mahdollista äitiään paremmaksi mammaksi. Se viettää edelleen kaikki yöt pentujensa kanssa, pesee hoitaa ja antaa niiden imeä. Ne ovat tosi pulleita ja hyvinvoivia ja lämpöisiä saadessaan viettää yönsä mammakoiran karvojen ja lämmön suojassa. Miinan äidin vaistot ovat tosi vahvat, ehkä vähän liiankin vahvat.

Eilen tuli naapurin rouva liian lähelle meidän rajaa, kaikki kolme narttua Miina etunenässä, Seita ja Ripirapi hyökkäsivät kohti tätä ihanaa vanhaa naista, vaikka ne tunsivat hänet jo entuudestaan. Miina nappasi häntä reidestä takaa ihan reippaasti. Siitä taas huomataan, että koskaan ei pidä sanoa; ei koskaan. Olisin ollut valmis vannomaan, että minun koirani eivät pure, eivätkä nappaa ketään, mutta tietysti juuri Miina on senkin uskomuksen kumonnut. Sehän jo nappasi käteen putkimiestäkin, joka tuli asentamaan astianpesukonetta.

Täytyy tämä seikka ottaa huomioon kun pennunkatsojat tulevat, saattaa olla, että Miina vahtii pentujaan mustasukkaisesti vielä muutaman viikonkin kuluttua. Sitä ei kukaan koiristani aikaisemmin ole tehnyt. Seita oli iloinen kun joku tuli katsomaan ja leikkimään sen pentujen kanssa, ettei sen tarvinnut iotse sitä tehdä ja Amelie-Sofien puolestaan antoi katsoa pentujaan ja leikkiäkin niiden kanssa, kunhan hänet ensi huomattiin. Miina saattaa olla vahdittava, niin kiintynyt se on pentuihinsa. Silloin kun ensimmäinen pennuista syntyi täällä kotona ja Miina huusi ja pelkäsi pentuaan, katsoi sitä kuin ”oopperan kummitusta”, olin varma, ettei se ikinä hoida niitä, eikä imetä. Mutta niinpä vaan siinäkin asiassa Miina toimi toisin kuin oletettiin.

Monet kasvattajat väittävät, että koiran äidinvaistot heikkenevät, mitä vanhempi synnyttäjä se on. Vaan ei meidän Miinaan päde sekään, Eipä tietenkään. On se sellainen ”vastarannan kiiski”, niin kuin emäntänsäkin; tämä ylikoulutettu koiranhoitaja siskoni, kipusisko Riitta. Samanlainen on koira kuin  omistajansakin. Riitta oli pienenä tyttönä juuri kuin Miina, jos halusi hänen jotain tekevän, piti vain kieltää se, niin johan tyttö teki sen reippaasti.

Miina syö hyvin ja on jo lähtenyt uloskin pienille lenkeille. olemme touhunneet puutarhassa, tämä kun on minulle uusi ja outo puutarha, eikä täällä olla asuttu säännöllisesti seitsemään vuoteen. Olemme ottaneet pois ”talven törröttäjiä”, siis viimevuotisia kuolleita varsia ja kukkalapoja, olemme perustaneet kompostin ja odotamme kevättä ja sitä päivää kun pennut ensimmäistä kertaa pääsevät pihalle aurinkoon.  Tänään muuten lähti ensimmäinen sisilisko pakoon kiven päältä lämmittelemästä, kun tulin haravan kanssa liian lähelle. Ilmaista kuntokoulua tosiaan tarvitaan taas näiden kilojeni kanssa, onneksi on laittamaton piha, kaksi tervettä kättä ja tämä huolellinen emokoira, joka antaa minun tehdä pihatöitä, vaikka se itse hoitaa pentujaan keittiössä.

Vielä eivät ole silmät auenneet, mutta viikonloppuna se varmaan jo tapahtuu. Kysyn kuten Arja täti Pikkukakkosessa, Että kenetkähän näen ensimmäisenä? Elämme ihanaa vahvaa kevättä.