Kuusi viikkoa siitä kun ajettiin autolla Miinan ja Elbajon juniorin kanssa autolla kohti Viksu-klinikkaa, Nightwish syntyi liikenneympyrässä ja loput kolme klinikalla. Aika kuluu ja kohta mennään taas porukalla klinikalle mikrosiruja laitattamaan. Sirujen laitoa jo näin nuorena on moni kauhistellut. Tiedänpä yhden eläinlääkärinkin, joka sanoi, ettei hän suostu milloinkaan laitttamaan sirua alle kilon painoiselle pennulle. Mitenkähän hän sitten luulee saavansa sirut esimerkiksi chihuahualle, joka ei aikuisenakaan paina sen vertaa useinkaan? No ehkä hän ei ajatellut asiaa loppuun saakka, tai ollut joutunut sellaiseen tilanteeseen.

Minun pentuni ovat nyt kymmenkertaistaneet syntymäpainonsa kuudessa viikossa. Syntyessään ne painoivat runsaat parisataa grammaa ja nyt runsaat kaksi kiloa. Paitsi tietenkin kirppu-pikkuinen; eli Nonstop, josta tulee Jippu. Hyvä nimi, sillä Jipun jippu nyt on, että se on tehnyt muihin nähden mahtavamman tuloksen. Syntyessään se painoi 150 grammaa, nyt 2 200 grammaa. En laske moniko kertaiseksi se on painonsa lisännyt. Matikanopettajani aikanaan sanoi, että tämä matematiikka on sellainen lentokone, että kyllä sitä oppii lentämään, paitsi tuo Paula. Jätän siis tämän korkeamman ajattelun muiden harteille.

Ihana asia, että se on niin reipas, kun muistan sen ensimmäisen vuorokauden, jolloin se pienimpänä aina putosi muiden töniessä tissiltä, eikä sitten enää tahtonut jaksaa imeä. Kiitos hedelmäsokeriliuoksen ja babyboosterin. Niitäkään se ei tarvinnut kuin kerran ja vot, jo alkoi kasvu ja maitoauton mukana se matkusti sitkeästi tissillä roikkuen, jos äiti oli lähdössä liian aikaisin pois. Jippu mutten on koko ajan ollut valtavan kiinnostunut kaikenlaisesta uudesta ruoastakin.

Porukan tankki muuten on edelleen "kukas muu kuin kultasuu" eli Nightwish, pikku Milli-mellunkani. Se painaa melkein yhtä paljon ja on yhtä iso kuin isoveli Elbajon. Melina painaa 2 900 gra ja Elbajon 200 grammaa vähemmän. Siitä ei nyt voi mitään vielä päätellä, siskolikka on varsinainen "surinasussu", niin kuin liikenneympyrässä autoon syntyneen kuuluukin, se syö paljon ja sen masu on varsin paksu. Viivi-Nefertiti on samankokoinen Mellin ja Elbajonin kanssa, mutta selkeästi kevyempi luustoltaan ja kropaltaan. Nyt se painaa 300 grammaa vähemmän kuin tänne kotiin jäävä siskonsa. Eivät pannut ainakaan onneksi ole liittyneet keventäjiin, minne tässä eräiden pitäisi liittyä. 

Kanadasta ei muuten ole kuulunut mitään, ei ole herra vastannut, ei haukkunut, ei kironnut, ei pahoitellut ei reagoinut yleensä mitenkään. Jälkeenpäin olen saanut selville yhtä ja toista kaverista, joka ensimmäisenä lähestyi minua, kysyen myisinkö pennun hänen kaverilleen, joka osaa huonosti englantia. Tämä ensimmäisenä kontaktin ottanut kaveri on kuulemma ns. pentutehtailija, hänellä ei schapendoesia ole, siis ainakaan vielä, enkä voi tietää, olisiko Nightwishini päätynyt hänelle, jos ei näyttelyissä olisi pärjännyt. Hollannista olen saanut kuulla, että hänelle ei sieltä pentuja myydä. Ehkä tämä on väärä syytös, mutta kyllä olisin ollut todella huolissani, jos pentuni sinne olisi matkannut, eikä siitä olisi tullutkaan näyttelytähteä. Ja sitäpaitsi varsinainen ostajani pärjäsi englannilla ihan yhtä hyvin kuin minä. Onneksi on noita suhteita myuös rodun kotimaahan.

Miina muuten istuu pihalla "peppu huurteessa" auki kaivamansa hiiren tai myyränkolon ääressä, kuuntelee pää kallistuen puolelta toiselle, korva maassa kiinni, maan sisästä kuuluvia ääniä. Ehkä se taas haaveilee saavansa paistin lapsilleen. On saanutkin, mutta lasten ruokapöytään ne nyt ainakaan vielä eivät päädy, eikä mene Miinakaan laatikkoon ilman hammas- ja partapyykkiä.