Miina on parina viime päivänä selvästi jättänyt hyvästejä pennuilleen. Enää se ei kauaa laatikossa viivähdä ja senkin ajan useimmiten vain leikkii, ei enää imetä. Entistä useammin sitä kiinnostavat hiirimetsät. se saattaa muutaman tunnin olla pihassa ja kaivaa, se kallistaa päätään, kuuntelee ja taas kaivaa. Muutamana päivänä se näyttää löytäneen aukon ( tai tehneen sen itse) aidasta, se on mennyt metsään ja viipynyt siellä kauan.

Tänään ylikoulutettu koiranhoitajasisko oli täällä kauppareissuni ajan ja Miina puolestaan metsästi omilla teillään. Riitta-sisko näki Miinan menevän pelolla lähes kilometrin päässä ja vaarallisen lähellä 12-maantietä.  Siispä päätös lähettää Miina parin kuukauden matkalta omaan kotiinsa siniseen unelmaamme. Siellä se nyt makaa ”rellottaa” selällään pihalla auringossa ja on unohtanut vauvansa kokonaan, luulisin, mutta kunhan ilta tulee, se varmasti hakee niitä, sen verran mainio äiti se on koko ajan ollut.

Pentuja on vielä neljä, kun Viivi Anneli tiistaina lähti. Totisesti kyllä tämän rodun kohdalla seitsemän viikkoa on oikea ikä lähteä kohti uusia seikkailuja. Nyt kun pennut ovat pian 8-viikkoisia, ne tarvitsevat koko ajan entistä enemmän uusia virikkeitä. Pentulaatikko ei niille enää riitä, eikä keittiökään, ulkonakin ne haluavat koko ajan lisää tilaa ja uusia kokemuksia. Saa siinä kasvattaja käyttää mielikuvitustaan, että keksii niille uusia virikkeitä. Muuhun ei aika juuri riitäkään. keittiössä ja ulkonakin ne roikkuvat housun punteissa, ellei uusia leluja löydy. Onneksi on vuosien mittaan kertynyt paljon leluja, vaihtelen niitä, jotteivät ne kyllästy ja pitää niitä pestäkin, sen verran vielä menee pisut ja kakit sivuun paperilta leikkiessä.

Onneksi on lämmintä ja ne voivat koko päivän olla pihassa. Sitä ne rakastavat ja kertovat sen jo aamukuuden aikaan, eikä mitenkään hiljaisesti. ne haukkuvat, huutavat ja ulvovat niin kauan, että ne nostetaan ulos aitaukseensa leikkimään. Siunattu kesä. Mutta jotta ei tulisi väärää kuvaa, minä rakastan tätä työtä ja noita villivarsoja, kunhan flunssa vähän helpottaisi. Sunnuntaina sitten lähtevät molemmat pojat; Onni von Sopanen ja Elbajon tai Mörrikö siitä nyt sitten tulee. Kyllä sitten taas itkettää, Nonstop-Jippu lähtee ensi perjantaina ja sen jälkeen Melina sitten saattaakin ihmetellä, missä kaverit ovat. Onneksi niitä vielä on ja hellettäkin riittää.