Vihdoin ulkona alkaa taas lämpö nousta, eilen oli kumma ilmiö. Aamupäivällä lämpö oli jo reippaasti yli kymmenen astetta, mutta juuri kun olin panemassa pentuja ulos, se yllättäen laski monta asetetta alle kymmenen. Pentuja ei sellaiseen ilmaan vielä oikein voi laittaa, ainakaan pitkäksi aikaa, ne kun eivät vielä osaa itse oikein säädellä lämpöään.

Niinpä oli sitten tyydyttävä avaamaan laatikon seinä ja päästämään pennut keittiöön. Kyllä ne menevät ja nauttivat, välillä ollaan kyljellään, mutta ei se tahtia haittaa.

Varsinkin tämä meidän Onni vo Sopanen (lisänimi meidän antama, anteeksi Onnin oma tuleva perhe), mutta tämä Onni kyllä on varsinainen herra von Sopanen, eilen se korjasi lattialle unohtamani harjan, kun siirsin sen pois, oli vuorossa pyykinkuivauskoneen montteeraus, sitten hellan ja viimeksi se hyppäsi isojen koirien vesikuppiin vilvoittelemaan. No muilla on toki sama meno, mutta tämä herra von Sopanen on kyllä varsinainen orkesterinjohtaja ja remonttimies, se ehtii ja etenee.

Mutta myös Viivi-Anneli oli eilen vauhdissa, se juoksee, peruuttaa, hyppii ja tekee kieppejä ilmassa yhdessä Nonstop-Jipun kanssa ja molempien häntä heiluu koko ajan.. Viivi-Anneli lähti eilen ensimmäisenä uuteen kotiinsa ihan Simpeleelle asti. Sillä oli edessään pitkä ajomatka. Illalla sain viestin, että kotona ollaan, pari kertaa oli vähän oksennettu, mutta kotona se jo sitten taas riehui.

Kyllä se pennun lähtö aina itkettää kasvattajaa, mutta  nytkin olivat uudet omistajat niin ihania ja innoissaan, että osaan olla iloinen siitä, että pentuni saa ihanan kodin, eihän minulla olisi aikaa nille kaikille tasapuolisesti.

Jipun tulevat omistajatkin kävivät eilen katsomassa tyttöä, mutta silloin oltiinkin jo näytetty kaikki tuhat ja yksi temppua Viivin perheelle, joten silloin laatikossa enimmäkseen vain maattiin voipuneina ja tehtiin sitä koko ilta. Yöllä sitten oltaisiinkin oltu yhden aikaan valmiina uusiin seikkailuihin. Onneksi tänään voivat olla vaikka koko päivän pihalla.

Miina ei ihmeemmin ollut huolissaan pennun lähdöstä, sekin selvästi on alkanut vierottaa ja kouluttaa niitä ja itseäänkin tulevaan eroon. Kun Miina ensimmäisellä kerralla melkein uhkaili Jipun isäntäväkeä ja nappasi jopa heihin kiinni, niin nyt Miina-äiti oli suorastaan ystävällinen ja erikoisesti Jipun isännälle. Ehkäpä salaisuus olikin siinä, mitä Aru itse sanoi. Hän sanoi kunnioittaneensa aluksi Miinaa ja Miina fiksuna tyttönä tajusi sen ja osasi arvostaa. Nyt oltiin niin hyvää pataa, että se melkein ehkä tarjosi Jippuakin jo pois vietäväksi.

Seuraavat lähtijät ovat pojat ensi viikonloppuna ja ensi viikolla lähtee Jippu, mutta Melina-parka jää ja ihan yksin pennuksi taloon. No ujo pikkulikka Riitu jo odottaa sitä kaveriksi, nämä vanhat ”syöjätärnartut” kun eivät oikein arvokkuudeltaan sen kanssa jouda leikkimään.

 Laatikossa ilmoitetaan herätyksen käyneen, nyt siis pennut ulos ja itse puutarhaan möyrimään.

Tämä alkukesä on suosikki vuodenaikani.