Palasimme illalla sinisestä unelmasta. Tuntui ihan hiljaiselta kuuden koiran kanssa, kun Kaapo ja Kiira palasivat Tampereelle ja Miina, Manu ja Rolle jäivät omaan kotiinsa. Kuusi koiraa täällä tuntui ihan vähältä, vaikkei se sitä todellakaan ole. Pentu taisi kyllä kaivata Rollea, koska se leikkii Melinan kanssa mielellään, nämä vanhukset täällä vain makailevat iltaisin.

Oltiin illalla metsälenkillä talon takana ja Riitu juoksi kuin ”hullu” ja juoksutti myös Melinaa. Se oli hämmästyttävän mielissään palatessaan takaisin kotiin. En ole koskaan nähnyt sen kirmaavan yli peltojen ja niittyjen, se todella lensi niin kuin lentävän hollantilaisen tuleekin. Melina juoksi perässä sen, minkä ”tappijaloillaan” perässä pääsi.

Lauantainahan olimme Kotkassa, ajoin yhteensä 700 kilometriä, ensin täältä Kiikasta Pornaisiin hakemaan Jennaa ja sieltä Kotkaan ja sama takaisin. Vaan kyllä se kannatti. Riipsraaps ujoilija ei taaskaan nostanut häntäänsä, se todella inhoaa näyttelyitä, ei se pelkää, mutta se jotenkin inhoaa kesässä juoksua, ei se pelkää tuomariakaan, muttei kyllä tykkääkään käsittelystä. Sitä ei edes kiinnosta makkara, vaikka muuten tulee heti kun kysyn, onko nälkä.

Samassa junnukehässä jättiRollen kansssa olivat Amelien viime kesäinen pentu Maccormick eli Nemo ja Amelien lapsenlapsi eli Suurosen Riitan minun kennelnimelleni kasvattama Lilin poika Buffing Laudatur, eli Pessi. Tuomari tuli Rollea arvioimaan mittanauhan kanssa ja 52 senttiä taas tuli todistetuksi. Tuomari oli ruotsalainen ja kovin ystävällinen, selitti minulle, että häönen on vaikea olla antamatta koosta huolimatta erinomaista, pohti vielä hetken ja sitten sanoi; utmärkt! Erinomainen ja paras uros ja jo toinen sertti meidän jätttivauvalle!

Seita voitti nartut ja ROP-kehässä Jenna juoksutti Rollea, joka koko ajan kääntyi Seitaa kohti. Tuomaria nauratti ja antaessaan minulle Rodun paras ruusukkeen, hän sanoi, että Rolle itse asiassa on parempi kuin Seita, mutta kokonsa takia se ei nyt pääse isoon kehään.

Olin niin iloinen Rollen puolesta. Harmitti vain. että olin epähuomiossa unohtanut, että se olisi voinut olla jo nuorten luokassa. Jos se olisi siinä luokassa kilpaillut, se olisi saanut myös ensimmäisen cacibinsa. No oma vika, kuka käski taas sotkea. No eipä siitä kyllä milloinkaan kansainvälistä valiota tulekaan, on se sen verran iso poika. Koskaanhan ei kuitenkaan pitäisi sanoa ei koskaan, onhan se jo Rollen kanssakin nähty. Viisi näyttelyä ja jo kaksi serttia, kaksi erittäin hyvä-nauhaa ja ainoastaan yksi hyvä, eli sininen nauha ja me kun menimme hakemaan sille vain kahta punaista eh-nauhaa. Sinisen unelman Jussi-isäntä taisi taas tirauttaa parit kyyneleet kun hänen suosikkipoikansa sai toisen sertinsä. Lellipoika on rakas heille ja se on ihana juttu se.

Seita on tähän saakka syönyt tosi hyvin ja aina välillä ajattelen, ettei sillä vauvoja olekaan, mutta nyt kun kolmas odotusviikko täyttyy, se ei tänä aamuna syönyt mitään, ei edes tullut kupilleen. Melina sen sijaan häärii kaikkien kupeilla. Onneksi se kuitenkin syö hyvin, olen antanut sille oman ruoan ennen muita, jotta se söisi porukan kanssa omaa ruokaansa. mikä se kehityksen kannalta on tosi tärkeätä. Viikon päästä menemme ultraan Seidan kanssa. Jännää.

Oli muuten mahtavaa ajella uudella autolla Kotkaan. Rakas Volvoni sanoi sopimuksensa irti, se on savuttanut ja jyrissyt jo kauan, eikä suosikkikorjaajani saanut sitä kuntoon, kehotti vaihtamaan ja niinpä pihalla seisoo nyt ”kuin uusi” Ford Fogus, jolla on ajettu vain 40 tuhatta kilometriä, jossa on iso takatiula, sinne menee kevyesti viisikin koiraa. Siellä makasivat koko lauantain Seita, Rolle ja Ripirapi ja ilmastointi pelasi. Kallista harrastusta, mutta tarvitsen autoa täällä maalla. Olen aina rakastanut ajamista jopa Hollantiin asti, se antaa kumman vapauden tunteen.

Täksi päiväksi on luvattu ukkosta tänne länteen, toivottavasti se kiertää meidät Siirimummin vuoksi. Nyt ainakin taivas on sininen ja aurinko paistaa. Puutarha kukoistaa kun taivas on huolehtinut kastelusta poissa ollessamme. Muutama ruukku, jossa ei ole reikää pohjassa, oli tosi täynnä vettä. Lähdemme siis nauttimaan omasta pihasta, pellosta ja metsistä kun  aurinko paistaa.