On vauhtia riittänyt, on. Viime perjantaina itkettiin jäähyväiset Jipulle. Melina jäi yksin, paitsi että Miina-äiti piti siitä entistä tarkempaa huolta. Perjantai-iltana muutimme siniseen unelmaan koko sakki, eikä Melina ollut millänsäkään. Minulla nimittäin oli seuraavana päivänä aikainen lähtö schapendoes-päiville. Autoni on rikki ja korjaajalla edelleen, joten Jussin autolla piti aamu viiden jälkeen lähteä.’

Melina siis ei ollut millänsäkään. Tavallisesti pentu lähtee eri suuntaan, jos lauma syöksyy portille haukkumaan ohikulkijoita, Melina säntäsi mukaan haukkumaan, vakkei heti edes ymmärtänyt, mistä on kyse, kun täällä Palokalliossa ei ohikulkijoita juuri ole kuin naapurin ihana vanhus, joka rakastaa kuulla koirien haukuntaa.

Yön Melina oli vähän kyllä rauhaton, kun ei ollut viimeistäkään pikkusiskoa nukkumassa samassa kasassa omassa pentulaatikossa. Se nukkui välillä muutaman hetken vieressäni olohuoneen lattialla,

mutta vain hetken, joten yöunet jäivät muutamaan tuntiin.

Schapendoespäivät Lahdessa olivat onnistuneet ja uutta tietoa koirien ikäkausista, luonbteista ja niiden kehittymisestä, kasvattamisesta ym. tuli paljon. Oli ihanaa tavata myös uusia ihmisiä ja meidän ihana Hennamme Lahdesta oli taas kerran loihtinut ravintolatason ruoan.

Sunnuntaina ajoimme Jussin kanssa Tuuriin Seita, Riitu ja Rolle mukanamme. Rolle mitattiin nyt 53 senttiseksi, mutta erittäin hyvän arvostelun ja punaisen nauhan se sai ja tuli luokassaan kolmesta junnusta jopa toiseksi. Voittajajunnu oli Seidan pojanpoika, ihana tyyppi ja Seita mummi oli sitten Rop ja Riitu anteeksi pyydellen eh 2;n avoimessa, avoimen toinen narttu tuli valioksi ja se taas oli ihan isoisänsä neron näköinen. Mukava päivä, kaunis ilma ja Tuurin hiekkakenttä pölyä täynnä.

Nyt sitten juostaan sisällä ja ulkona pennun perässä ja Miinakin on muuttanut omaan kotiinsa siniseen unelmaan.

Riitu leikkii kovasti Melinan kanssa ja isoisä Nero ja Amalia-mummi hyväksyvät sen täysin, mutta Seita ja Siiri ovat varsinaisia lohikäärmeitä. Onneksi ei Melina siitä välitä, se on niin varma omasta sharmistaan, syytä onkin. Kiirutta siis pitää, mutta päivä päivältä rutiinit vahvistuvat ja päivät normalisoituvat.

Ei siis huolta, vaikka en aina kirjoittaa ehdikään.