Sataa taas. NO eipä ainakaan tarvitse kastella ja puutarha vihertää. Juhannus tulee joka tapauksessa. Suomen suven juhlan viettoon on lähdettävä, satoi tai paistoi. Olemme koiranhoitajieni kanssa pohtineet, mennäkö mökille saareen, vai jäädäkö tänne juoksevan veden ja mukavuuksien pariin.. Sinne olisivat tulossa myös siskontyttö Hanna kaksine koirineen. Meillä olisi siis 11 koiraa, joista ainakin puolet viettävät päivänsä kastautumalla kymmeniä kertoja järvessä,  viimeistään silloin kun turkki on juuri ja juuri kuivumassa. Ei siis olisi paljonkaan eroa; sataako vai paistaako, ainakin puolet koirista olisi märkänä koko ajan ja sitä myöten myös pyyhkeenä sujuvasti käytetyt sänkymme. Odotellaan vielä, sillä rantasauna ja uinti täältä puuttuvat, muu kaikki on. Nyt ainakin ulkona sataa kaatamalla.

Olimme taas tänään sinisessä unelmassa käymässä. Aamupäivällä Riitta ja Jussi toivat koirat tänne, koska heillä alkaa ikkunaremontti. Minä sitten Rollen, Manun ja Miinan kotiin- Miina leikkii vauvansa kanssa tosi kauniisti, samoin Rollekin. Hämmästyttävää, ettei se isolla tassullaan rusenna oman päänsä kokoista vauvaa. Melina on ihan liiankin nopeasti oppinut isoäiti Amelien tavan haukkua ja komentaa kaasua ajon aikana, myös toinen siskon tyttö ujo Ripirapi on sen tavan omaksunut, eikä siis mennyt kuin muutama viikko, niin Melinakin on jo osaa sen.

Kyllä se muuten on reipas ja hyväpäinen pentu, oppii nopeasti, jopa ei-sanan. Tai siis se tietää jo, mitä ei merkitsee, eri asia on, uskooko sensitä. Joskus kuitenkin jopa uskoo. Se myös puhuu kovasti, murisee ja haukkuukin, seisoo ruokaa laittaessani pöydän vieressä, tillittää silmiin ja haukahteleekin.

Seita raukka ei ole pariin päivään syönyt ja sen masuparka on ihan sekaisin. Tähän saakka se on syönyt hyvin, mutta nyt kun neljäs raskausviikko alkaa, jos astutus on onnistunut, se voi huonosti aamuisin. Toivottavasti saisimme vauvoja, saisi Melinakin vähäksi aikaa jonkin ajan kuluttua pieniä leikkikavereita, kun nämä vanhemmat lohikäärmeet eivät aina jaksa leikkiä pennun kanssa. Seita varsinkaan ei leiki oikeastaan koskaan muuta kuin Ripin kanssa ja senkin kanssa se leikkii vain juoksemalla ja hyppimällä ja käymällä Ripirapin takajalkaan. Siiri on myös varsin ystävällinen pennulle, kuten Ameliekin, mutta ”vanhat kalkkunat” eivät kyllä leiki.

Juhannussäitä odotellessa panen nyt tulen keittiön hellaan, on jotenkin kosteaa ja koleaa. Tampereella kuulemma on mahtava ukkonen, pysyköön vain siellä!