Seita kasvattaa masuaan ja syö hämmästyttävän hyvin, se voikin oikein hyvin. Tänään on sen raskauden 52. päivä, joten runsaan viikon päästä alkavat jännittävät hetket. Nyt jo sen masu on kasvanut aika lailla. Sen edelliset pennut ovat syntyneet 60. vuorokauden aikaan, saa nähdä, miten nyt. Nyt on kuitenkin korkea aika rauhoittaa talo kaikelta ”markkinameiningiltä”, panna pentulaatikko keittiöön paikalleen ja esitellä se taas Seidalle. Olen myös jo jokin aika sitten aloittanut säännölliset lämmön mittaukset, niistä niin hyvin näkee, milloin synnytys käynnistyy, ja senkin, onko ongelmia. Vielä on lämpö tasainen aamuin illoin.

Saa muuten nähdä, miten Melina reagoi laatikon laittamiseen, sehän vasta toista kuukautta sitten itse sieltä lähti maailmalle siskojensa ja veljiensä tavoin. Melina vaan jäi tänne kulmille ja saattaa olla, että laatikko ja sinne syntyvät pennut kiinnostavat sitä turhankin paljon. Tosin Seita ei taida sitä hyväksyä, ärisee muutenkin sille, jos se tulee sopimattomaan aikaan liian lähelle. Seita kyllä muuten on siitä kovinkin kiinnostunut, käy ”tsekkaamassa” pepun, kun en huomaa ja on ihan ystävällinen.

Kun olemme sinisessä unelmassa leikkimässä, tarkkailee Miina tosi tiukasti Seitaa ja seisoo poliisina heti vieressä, jos kuulee Seidan murisevan pennulle, Miina kyllä itse saa ”huutaa sille kurkku suorana”, no niin, onhan se äiti ja me äidithän olemme sellaisia, välillä räyhäämme, mutta aina rakastamme.

Ujo pikkulikka Riitu muuten tulee päivä päivältä paremmin toimeen pennun kanssa, ne juoksevat pihalla ja pellolla ja metsässä Riitu opettaa pennulle metsästäjäntaitoja, vaikkei paimenkoiralla metsästysviettiä olekaan. Mutta kun Miina kukkoilee pennun vieressä ylpeänä äitinä, Riitu väistyy sivuun. Se ei kuitenkaan vielä ole paennut pentua, eikä antanut pennun alistaakaan sitä. Ujosta pikkulikastani alkaa vähitellen löytyä myös isompaa egoa.

Rolle jaksaa Melinan kanssa leikkiä ja antaa sen kaataa ja retuuttaa sitä mistä vaan. Rolle on itsekin vielä ihan vauva, se näkyy myös mustasukkaisuutena. Ihmeellistä, miten koirat ovat kuin ihmislapsetkin. Jos toisella on lelu, se tahtoo sen ja ihan varmasti toisen saama namipala on parempi kuin omansa. Jos halit vauvaa, on halittava Rolleakin ja yhtäkkiä halittavana on koko rakas laumani. Mikä onkaan ihanampi tapa ladata akkujaan tulevaa päivää varten.

Mitä tekisinkään ilman tätä nelijalkaista ”kamalaa” laumaani, elämäni olisi tosi tyhjää, vaikka välillä tosiaan ihmettelen itseänikin, asua nyt samassa talossa kuuden eri-ikäisen ja luonteisen karvajalan kanssa! Siiri on meidän muumimamma, joka alkaa jo hiukan dementoitua (ainakaan ei muista syöneensä ollenkaan koskaan). Nero on kärsivällinen pappakoira myös pennun kanssa, aina se ensimmäisenä alkaa pentujen kanssa leikkiä, Nero myös toimii alkuillasta ja aamuyöstä lämpötyynynä sängyssäni. Amelie-Sofie rakastaa kaikkia pentuja, erikoisesti siksi, että niiden ruoka on tietty parempaa kuin omansa, se on myös meidän hauskuttaja klownimme. Seita palvoo ja seuraa minua niin, että välillä astun sen päälle, Seidan mielestä olen täydellinen (älkää kertoko sille totuutta)..Riitu tulee myös iltaisin polvitaipeeseeni ja vastaa äitinsä tavoin hännänpaukutuksella lattiaan, kun iltaisin kutsun sitä ja lasken, ovatko kaikki jo sisällä. Melina taas on touhuillaan ja nappisilmillään saanut oman paikkansa sydämessäni toisen polven Buffingina, niin kuin Riitukin-

Enkä päivääkään antaisi pois…..