Viikonloppu hurahti kesälomalla käymällä saaressa, Ypäjän koiranäyttelyssä tyttären kanssa ja Seitaa passatessa. Tämä oli taatusti viimeinen viikonloppu, jolloin voin minnekään mennä. Nyt on aika laittaa pentulaatikko keittiöön, tänään on 56 vuorokautta ja muutaman päivänkin sisällä jo saattaa tapahtua. Vielä eivät lämmöt heittele kovasti, mutta mikäli vanhat merkit paikkansa pitävät, vauvat syntyvät viimeistään perjantaina.

Tietysti ne syntyvät juuri silloin, kun suosikki eläinlääkäri on koko viikonlopun poissa ja tässäkin blogissa suuresti mainostamani synnytyspäivystys ei toimi. Toivotaan, että kaikki menee yhtä hyvin kuin ennenkin. Seita on puuhissa jo kolmatta kertaa ja nyt samanikäinen kuin Miina ensimmäiset vauvansa saadessaan. Jännittää se silti. Onneksi se nyt syö hyvin.

Olipa muuten hauskaa olla koiranäyttelyssä tällä kertaa ilman omia koiria. Taisikos olla ensimmäinen kerta? Kun on omat koirat mukana, niitä pitää hoitaa ja vahtia kehää ihan eri tavalla kuin nyt. Sain vapaasti kulkea katselemassa kaikkia kehiä ja tavata tuttuja. Se oli kesälomamatkani ja tietysti satoi. Mutta kun tytär Lauran koirat olivat kehässä, onneksi paistoi ja pikku Britalle tuli ROP-sijoitus ja Falamandus tytöille (Tanja Hakamon kennel) yhteisillä ja omilla koirilla taas BIS-kasvattaja voitto. Oli hienoa tuulettaa katsomossa, Falamandus muuten johtaa Kennelliiton vuoden kasvattajakisaa ja siinä on mukana minun Lauranikin, tytöt omistavat yhdessä monta koiraa. Siinä minun kesälomamatkani. Hullu mikä hullu. Ypäjällä oli hienot tilat, sehän on hevo-opiston ja raviradan ja hienojen ratsastusratojen keskus ja iltapäivällä ei edes satanut.

Ainoa huono puoli turistina olossa on, että kaikkea ihanaa tavaraa kertyi taas enemmän kuin olisi ollut tarpeen tai varaa, kun aikaa oli kierrellä ja katsella kaikkia uutuuksia. Ostin sokeriastian, jonka päällä istuu hauska koira ja maitokannun samalla koiralla ja vielä hauskan keinussa istuvan koiran keinumaan pentumobilena pentulaatikon yläpuolelle ikkunaverhoon.

Ostin myös muutaman hauskan tervetuloa taulun. Yhden teksti oli; mieheni ja koirani ovat karanneet, koirista maksan löytöpalkkion. Toisen sai sisareni ja siinä on tervetuloa tekstin vieressä kaksi tyyliteltyä koiranpäätä ja teksti; ei meillä sotkuista ole; suurpiirteistä vain.... Ja vielä on yksi taulu varastossa Jennalle sivujen päivityspalkkana, mutta sitäpä en kerro, koska Jennakin lukee tätä blogia silloin tällöin, ja taatusti varsinkin nyt jos kerron.

Nytpä sitten keittiön organisointia tekemään, jotta pentujen olisi helppo tulla, keskiviikosta lähtien on luvattu kaunista ja lämmintä, tämä ikuinen sade kyllä masentaa. Onneksi kaikki tarvittava on vielä käsillä, koska edellisistä ei aikaa ole kulunut kauaakaan.

Melina muuten sai tänään tukirokotuksen ja rabieksen ja ikioman passin. Se painoi Viksun vaaássa 8,2 kiloa, olisi jännää tietää, onko se edelleen se kaikkein suurin, painavin (ja tietysti minusta kaunein). Saan taatusti ainakin muutaman viestin tässä lähiaikoina kun rokotukset tulevat ajankohtaisiksi muillakin. Minä vähän kiirehdin, Melinan kanssa Seidan pentujen takia ja siksi, että haluan viedä Melinankin Hollantiin, eikä ainakaan Ruotsin kautta voi ilman rabiestestiä matkustaa.