Nyt on koko yö aamuun saakka läähätelty ja nyt jo muutamia työntöpolttojakin on jo ollut, mutta mitään ei vieläkään ole tullut klo 5;teen mennessä. Tämä synnytys onkin aika lailla erilainen kuin aikaisemmat. Toivon kuitenkin, että kaikki menee hyvin. Aina se on yhtä jännittävää, enkä minä koskaan unohda sitä, että menetin Seidan edellisestä pentueesta kolme vauvaa. Tosin ne eivät synnytykseen menehtynee, vaan vasta muutamien viikkojen kuluttua saatuaan vahvan ripulitartunnan.

Seita on osan aikaa nukkunut vieressäni sängyssä, mutta aina säännöllisin väliajoin se pyytää ulos ja tyhjentää suoltaan, mutta myös yrittää piiloon synnyttämään, niinpä käymme pissalla hihnassa. Aamulla Seita hävisi jo kertaalleen kun vastasin puhelimeen. Etsin sitä pitkään ja olin jo melkein itku kurkussa, kun sitä ei kuulunut, vaikka soitin ovikelloakin (aikaisemmin se on aina tepsinyt). Mutta kun laitoin auton käyntiin ja soitin torvea, johan tyttö ilmestyi näkyviin.

Soitin jo omalle eläinlääkärillenikin eli Suville Viksusta, mutta tietysti Suvi oli juuri matkalla Kuusamoon häihin. Se muuten on aika tyypillistä. Koira melkein säännöllisesti synnyttää yöllä tai viikonloppuna, jolloin lääkäri on kaukana ja päivystävääkään ei tahdo saada kiinni. Suvi kuitenkin taas sai minut rauhoittumaan, sillä tiesinhän sen itsekin, etteivät ne vielä ole ollenkaan liian myöhässä, vaikka Seita onkin edelliset pentueensa saanut aikaisemmin, aina jo 60 vuorokauden puolella.

Riakin soitti illalla Hollannista ja nauroi, että taidan saada ison pentueen. Hänen kokemuksensa kun on ollut se, että isommat pentueet syntyvät myöhemmin kuin pienemmät. Saa nähdä, ehkä seuraavalla kerralla kirjoitan jo uusista pennuista.

Täytyy kuitenkin myöntää, että pelottaa, meneekö kaikki hyvin. Thea Lammilta naureskelikin mulle, että tottakai jännitän, kun on kyseessä ”ensimmäinen pentueeni”. Hahaa, onhan niitä jo tullut pentueita, mutta joka synnytys on ollut erilainen ja aina vain tuntee olevansa avuton, kun pikkukoira läähättää ja katsoo silmiin. Pitää myös paikkansa sanonta, että mitä enemmän oppii, sitä vähemmän kuitenkaan tietää. Peukkuja meille, kiitos!.