Tänään pentuboxissa vietetään kaksiviikois-syntymäpäiviä. Tasan kaksi viikkoa on kulunut siitä kun tulimme kotiin puolipökerryksissä oleva Seita auton takapenkillä ja omista vanhoista farkuistani aikoinaan tekemäni kantokassi täynnä lämpöpulloista ja kahdeksasta vastasyntyneestä pennusta, jotka vielä silloin eivät olleet saaneet sitä ensimmäistä ternimaitopisaraansa.Vasta kotiin tultua ne saivat sen ensimmäisensä, ne punnittiin ja tarkastettiin sukupuolet,  6+2 varmistui.

Tuntuu kuin pennut olisivat ottaneet nyt takaisin ”kaksin tassuin” sen ensimmäisen maitotilkan viipymisen, sillä nyt niitä punnitessani, kaikki ovat tosi paksuja, hyvinvoivia ja ”ruoka-aikana kotona olleen” näköisiä. Painavin on isoimpana syntynytkin, se painoi silloin 378 grammaa ja nyt se ensimmäisenä on ylittänyt kilon painon, toinen kilon painon ylittänyt on toiseksi suurin poika Only You, sekin on 10 grammaa toisen kilon puolella. Pieni on lemmikkini Oodi, joka syntyessäänkin oli pienimpiä, Oodi on ainoana vielä alle 800 grammaa, muut muutaman kymmenen grammaa 800;n yli. Tasaista sakkia ja tyytyväistä. Seita edelleen huolehtii niistä viipymällä pitkään laatikossa ja syöksyy salamana laatikon viereen, jos joku muista nartuistani edes vain uteliaisuuttaan haistaakin laatikon suuntaan.

Tänä aamuna laatikkoa siivotessani ja alustoja vaihtaessani, kaikki olivat siinä ympärillä uteliaina haistelemassa pikkupentujen hajua. Seita vahti silmä kovana. Laitoin taas keinoemoksi muutaman lämpöpullon täynnä lämmintä vettä, on niin kosteaa ja kylmää, mittari näyttää 10 astetta ulkona ja vaikka pentujen ei enää tarvitse kovin lämpimässä olla, eivät ne palellakaan saa. Nämäkin ovat jo oppineet, että on mukava hakeutua nukkumaan lämpöpullon päälle, se on hyvä emon korvike.

Seita söi eilen viimeisen antibioottinsa, toivottavasti nyt ei enää kolmatta tarvita, muutenkin siltä jo lähtee karva ihan suurina tukkoina. pennut saivat tänään ensimmäisen matokuurinsa ja pian alkaa uuden kiinteän ravinnon opettelu.

Neropappa juoksee nokka kiinni ujon pikkulikkani pepussa, Ripirapi siis aloittanee juoksuaan, no sehän sopii, kun on kaksi taloa, Neropappa saa mennä Manun, Miinan ja Rollen rääkättäväksi.

Riitu on reipastunut ikäännyttyään, sehän on jo kolme vuotias, mutta edelleenkin se luopuu heti lelustaan, ruokakupistaan, mistä tahansa, jos joku muu sitä havittelee ja havittelijoitahan täällä riittää. Olenkin nauranut, että Riitu on selvästi ”anteeks Nieminen”-tyyppiä, jos joku sattuu muistamaan Mika ja Turkka Malin laulun tästä ”anteeks Niemisestä”

Illalla pitäisi sitten siskolikan tulla tänne otattamaan kuvia kaksi viikkoa vanhoista vauvoista, nyt niitä onkin jo vaikea saada kuvaan, kun hereillä ollessa harjoittelevat tarmokkaasti kävelemistä. Ne siis kirjaimellisesti kävelevät jo kuvasta ulos.