Pikkukoirat työllistävät. Kilttejä ja hyvinvoivia ja rauhallisia ovat edelleen, mutta ovat tässä viime päivinä juoksuttaneet "vanhaa kasvattajaansa". Ulkona nimittäin on ollut niin ihanan aurinkoista ja sateetonta, että pennut on ollut ihan pakko juoksuttaa pihalle.

Ja juoksemista riittää, ensin ulkohäkkiin  lämpimät alustat ja häkin suojus, aurinkovarjo paikalleen ja leluja leväälleen. Sen juoksemisen jälkeen neljät juoksuharjoitukset kaksi ensimmäistä pentua kainaloissa ulos, häkin ovi kiinni, sisältä seuraavat kaksi pentua ulos ja vielä kahteen kertaan kaksi pentua ulos. Hyvää kuntojumppaa läskeille.

Voi että ne ovat nauttineet ruohikossa hyppelystä ja auringosta, ne myös nukkuvat tosi pitkään ja sikeästi ulkona. Tiistaina yllätin itsenikin leikkaamalla kerralla koko porukan kynnet. Elon laskuopin mukaan leikkasin siis 80 kynttä etujaloista (8x2x5) kannuskynnet mukaan lukien ja 62 takajalan kynttä. Pennuillahan on etujaloissa 4 tavallista kynttä ja kannuskynnet ja takana kummassakin jalassa 4 kynttä,

No niin, varmaan laskin väärin, vanha matikanopettajani niin sanotusti pyörisi haudassaan, jos tietäisi. Hän nimittäin aikanaan hymy huulessaan sanoi, että tämä matematiikka on sellainen lentokone, jota monet oppivat ajamaan, mutta tuo Paula ei koskaan..... Niinpä,onneksi kännykässä on laskuri, vaikka tuon toimituksen tein kyllä ihan omassa päässäni osoittaakseni itselleni, miten "hyvä tyttö" olinkaan tehdessäni koko operaation kerralla. Jenna aina aikanaan leikkasi kynnet Amelienkin 10-päiseltä, vai pitäisikö sanoa 40-tassuiselta pentueelta leikkasi kynnet tuosta noin vaan "suitsait", etten ennättänyt vielä edes korvia kiljumisen pelossa sulkea. Nyt ylsin lähes samaan urotekoon, en kylläkään niin nopeasti kuin Jenna, mutta kenenkään kiljahtamatta.

Pennut ovat tässä vaiheessa tosi viehättäviä, ne leikkivät jo pitkiä aikoja ja ottavat ihanasti kontaktia kun menen niiden kanssa leikkimään. Mahtava ja liikuttava tunne, kun kahdeksan silmäparia katsoo kiinteästi sinuun ja kaikki pienet karvapallot ryntäävät syliin. Ne osaavat jo suukottaa ja purevat keskittyneen näköisenä sormeen, katsovat hämmästyneinä silmiin, jos kiljahdat. Varmaan ajattelevat, että mitäs sitten rupesit kasvattajaksi, ellet pikkupuremista kestä.

Siinä se aika sitten mukavasti kuluu pentujen kanssa leikkiessä ja pentulaatikon siivoamisessa sillä välin kun vauvat ovat ulkona. Ja sitten taas jumppa- ja juoksukoulu pentujen sisään kantamisessa. Eilen käytiin pariakin pentua katsomassa. O´Dearin mukavat nuoret Tampereelta toivat sille ihanan värikkään pallon. Kumma kyllä tyttö heti osasi ruveta sillä leikkimään, ihan kuin olisi heti tiennyt, kenenelle se pallo oli tarkoitettu. Tällä tytöllä ei vielä kuulemma ole kutsumanimeä, eivät ole vielä päässeet sopimukseen kuulemma keskenään. Tyttöpentu kyllä varmasti tietäisi, jos siltä kysyttäisiin, on se niin fiksu likka.

Ujo pikkulikkani Riitu muuten sai kaikki eiliset kävijät sanomaan, että eihän se ole ujo. Riitu tuli kovasti tekemään tuttavuutta. Niin se on tehnyt ennenkin, se vain ei tee numeroa itsestään, ei puske eikä pukkaa ja työnnä niin, että mustelmia tulee, niin kuin isoäitinsä Amelie aina tekee. Riitu vain ujona seisoo siinä ja odottaa, huomataanko sitä, ja kyllä eilen huomattiin.

Toiset kävijät olivat valitsemassa uutta pikkuveljeä Jessepojalle, joka on meidän Neron poika Lumikuonolasta. Varma tuntui olevan tämänkin uuden mukavan tytön valinta, ollut sitä kuulemma jo alusta saakka. Hän arveli, että nimeksi voisi tulla vaikka Luca!!! Hahaa, minä huusin heti innoissani. Kolmos Telkkarin teho-osaston Luca on aina ollut silmäniloni, niin sanotusti kevyt naisihmisen katsella. Toivottavasti nimi säilyy. Valinta oli minunkin mieleeni. Nyt vain jännätään, että hampaat ja "poikien kalusteet" ovat ok.

Seita kyllä haukkuu ja varoittaa uusia katsojia, mutta eilenkin täällä oli viisi ihmistä yhtaikaa ja kaikilla pennut sylissä, mutta tiettävästi se ei ketään napannut, ainakaan kukaan ei kehdannut valittaa. Kun vieraat olivat lähteneet, Seita selvästi laski lapsensa. Se on muutenkin ottanut uuden tavan vahtia lapsiaan, tavan, jota sillä ei aikaisemmin ollut. Kun se on ne imettänyt tai syönyt niiden ruoan lopun, se hyppää laatikosta ja jää seisomaan reunalle ja kurkkii laidan yli pää puolelta toiselle keikkuen. Se hyppää heti takaisin laatikoon, jos joku aikoo pissata tai kakata, putsaa pepun ja hyppää taas takaisin, jää reunan yli tarkkailemaan ja saattaa hypätä sen seitsemän kertaa vielä tarkistamaan tilanteet ja peppujen puhtauden. Se on loistava mammakoira, kypsynyt kukkaan tämän pentueen yhteydessä. Nyt se muuten on jo aloittanut pikkuhiljaa vieroituksen. Se jopa saattaa murista pennulle, jos se uudelleen jo imettyään yrittää vielä "lussuttamaan".Ihmeesti myös pentu emoaan uskoo.