Melina on muuttanut takaisin kotiin ja leikkii ihanasti Oodin kanssa. Olen varma, että se on ottanut oppia Rollesta, sehän oli Melinan ja jo viime kesänä amelien pentujen kanssa tosi lempeä ja varovainen. Ajoittain Melina innostuu liikaa, mutta Oodista löytyy ruutia räjähtää sille. Se kyllä heti sanoo, jos leikki muuttuu liian rajuksi.

Yöt ovat alkaneet pidentyä Oodilla ja sen myötä minullakin. Oodi kyllä herää aamuyöstä vieläkin, mutta Melina leikkii sen kanssa ja väsyttää sen ihanasti. Tänäkin aamuna nukuttiin koko sakki  yli kahdeksaan.

Meillä oli tämän ylikoulutetun siskoni kanssa taas tyttöjen ilta, piti kammata Rolle, mutta lähdimmekin pellolle koirien kanssa juoksemaan. Rollehan heti löysi kaikki likaisimmat kuraojat, kieritteli ja pomppi kuin pikkulapset niissä ja sai Melinankin mukaansa, ainahan sekin on kurasta pitänyt. Riitta sanoi, että siinä meidän suomalainen maatiaishevosemme yrittää muuttua jaloksi mustaksi oriksi. Nimittävät Rollea Humu-Pekaksi ja sellainenhan se on. Rolle tuli ojasta välillä pois, mutta huomasi, että selkä oli vielä valkoinen, hyppäsi takaisin  ja tuli tosi kuraisena ja mustana takaisin. Pestävähän se oli, eikä siis kampaamisesta tullut eilen mitään.

Isäpappa nerokin innostui eilen juoksemaan hulluna pellolla ympäri, mutta se on aina inhonnut vettä, ja se siis oli takaisin tullessa ainoa mustavalkoinen Oodin lisäksi.

 Kaikilta pennuilta on tullut ihania viestejä, on mukava tietää, että ovat tyytyväisiä. Ruotsista tuli kuva Pekasta, joka on ottanut Lotta-emäntänsä ompelukonelaatikon asunnokseen. Vastasin lotalle, että hieno juttu, hänhän voisi opettaa pekan ompelemaan lotan vaatteet, niin olisi kerrankin hienosti stailattu ruotsalainen. Meillä kun on Lotan kanssa tapana laskea leikkiä ruotslaisista ja suomalaisista. Samassa kuvassa oli ompelukonelaatikon takana harja. Sain hyvän tilaisuuden vinoilla siitäkin Lotalle, sanoin, että hän näyttää opettavan Pekan siivoamaankin. Sanoin vielä, että suomalaisethan ov at aina tottuneet siivoamaan ruotsalaisille (bättre folkille hahaa).

Pikkuhiljaa täällä tilanne normalisoituu, oodi osaa jo hienosti mennä herättyä ja syötyä ulos pisulle ja jos yöllä tulee hätä, se osaa mennä keittiöön sanomalahdelle ja löytää jo pimeässä vesikupillekin, eikä huku edes siihen, vaikka meidän jengin vesikuppi on sattuneesta syystä melko suuri.