Monta päivää taas vierähtänyt niin, ettei koneelle ole ennättänyt. Laatikon sisältö on pitänyt vauhdissa yötä päivää,

Nyt laatikossa on tosi hiljaista, siellä itsekin ihmettelevät kotiin jäävä Oodi ja Ruotsinsuomalaiseksi tuleva Pekka. Huomenna viemme Pekan Turkuun, minne sen uusi omistaja tulee laivalla ja lähtee heti samalla laivalla sitten takaisin Pekan kanssa.

Ensimmäiset pojat siis menivät Turkuun, Luca ensimmäisenä ja Rocky seuraavana. Sitten olikin monta päivää kuusi pentua ulos vietäväksi ja tuota pikaa sisään otettavaksi. Ulkona on ollut tosi kylmä, pennutkin palelevat, jos nukkuvat siellä. Leikeissä niille ei kylmä tulekaan, sen verran on vauhtia pitänyt. Eilinen päivä oli sitten se itkun ja ilon päivä.

Ensimmäisenä aamulla tulivat Sievistä aamuneljältä ajoon lähteneet ostajat. Ransu saa kolme kissakaveria, saapa nähdä, miten siellä menee. Heti Ransun lähtökyynelten kuivuttua tulivat kasvattini Jönssin (Jörgen Jönsson) läheiset hakemaan sille pikkuveljeä. Aika äijän saivatkin, siitä tulee Nestori. Nestori on jo kuulemma siellä uudessa kodissaan Joensuussa yrittänyt näyttääkin, missä kaappi seisoo. Jönssi on niin lempeä ja kultainen, toivottavasti tämä uusi pikkuriiviö ei sitä ihan jyrää. No omistajat ovat taitavia ja osaavat kyllä kasvattaa.

Nestorin ostajien takavalojen hävitessä, ajoi pihaan yllätysporukka. Autosta tuli Miinan pennun (New Elviksen) eli Ransun omistaja poikineen ja sisarensa kanssa. Ja heti perään ajoivat heidän vanhempansa myös portin taakse. Samaan hässäkkään ajoivat myös Minnin ostajat eli Paulan pikku keittiö oli täynnä ihmisiä ja koiria.

Isot koirat saivat kerrankin taas toteuttaa paimenkoiran viettiään haukkumalla ja puserosta nyppimällä jokaista vierasta, seitsemästä ihmisestä toki riitti jokaiselle omansa ja muutamalle jopa pari ihmistä.

Nämä yllätysvieraat tulivat katsomaan sitä myymätöntä poikaa ja kodinhan se sai. Istui poika uuden omistajansa sylissä ja kun yritin sitä ottaa lähtö haleja varten itselleni, se huusi, oli jo kotiutunut uuden omistajan syliin. Ihana yllätys ja tosi kiva tietää, että Ransu sai villin leikkikaverin. Ransun omistaja ja sisarensa ostivat pennun äidille joululahjaksi. Ihana joululahja, eikö?

Niinpä nyt sitten ollaan hiljaisina ja ihmetellään, miten elämä voi näin rauhallista olla, sentään huhtikuun alusta on pentuja hoidettu, ensin miinan ja nyt Seidan, on siinä tullut kakkaakin lapioiduksi ihan kunnioitettavat määrät. Mutta täyttä elämäähän se on ollut ja nyt on aikaa sitten Melinalle, Oodille ja näille isoille, jotka ovat olleetkin vähän lapsipuolen asemassa.