Vauvalaatikon remppajengi täyttää tänään 6 viikkoa. Sanon remppajengi, koska viime aikoina ihanan rauhallisista vauvoistani on yhtäkkiä pullahtanut esiin varsinainen torvisoittokunta ja ”mölinäloota”. Mitä enemmän ne pääsevät ulos, laatikon reunat avataan ja ne pääsevät keittiöön, sitä enemmän ne vaativat uusia kokemuksia ja enemmän tilaa. Pari viimeistä yötä on mennyt ulvontakonserttia kuunnellessa. Kasvattaja alkaa taas näyttää vanhalta lohikäärmeeltä. Onneksi pennut ovat söpöjä, eivät pennunkatsojat säikähdä minua, kun pennut ovat keskipisteenä.

Onneksi pennut ovat taas viikonloppuna voineet olla ulkona pitkät ajat, ne voivat nukkua, syödä ja leikkiä ulkoaitauksessa. Perjantaina esittäydyimme isä Neron perheelle. Taisivat olla tyytyväisiä, ainakin kehuja tuli pentueen tasaisuudesta. Olen itsekin sitä mieltä, että kaikki kahdeksan palleroa ovat suunnilleen saman kokoisia, samannäköisiä ja ihan yhtä fiksuja kuin isänsä.

Perjantai-iltana tulivat Helsingin seudulta Jenna ja Atte. Jenna tuli ottamaan viralliset valokuvat pennuista  Jenna seisotti pentuja, Atte oli kameran takana ja Jenna kävi aina tarkastamassa kuvan, joko hyväksyi, tai hylkäsi. Tulokset voi nähdä varmaan alkuviikosta, kun Jenna ja Atte kotiutuvat Parkanosta, missä olivat kuvaamassa kaverinsa (schape-ihminen hänkin) häitä. Oli muuten kamerassa jalat, lisäsalamat ja mittareita niin, ettei hävitty valokuvastudiosta kuin lavastuksen ja studiotilan suhteen.

Lauantaina kävi muutama pennunkatsoja ja illalla tuli ylikoulutettu siskolikka Melinan ja Rollen kanssa tyttöjen iltaa viettämään. Rolle on niin herttainen, että ihan se tyttöjen iltaan sopii paremminkin kuin äidin tyttö Melina. Melina kaivoi taas äitinsä tapaan viinimarjapuskan alta myyriä koko illan niin, että koko talo oli sen kaivausurakan jälkeen  mullassa, erikoisesti olohuoneen tuolit. Onneksi Riitta suihkutti ja huolsi senkin. Tuntuipa ruhtinaalliselta kun saatoin nukahtaa illalla sohvalle rauhassa ja tiesin, että Riitta hoitaa iltaruoan ja yövalvomistakin.

Ensi viikolla sitten mennään Viksuun laittamaan mikrosirut ja hakemaan lääkärintodistukset pennuista. Vielä muuten on yksi uros pentu vapaana. Nyt tuntuu, että kaikilla on sekä hampaat, että poikien ”arvovehkeet” tallessa. Voi ruveta mainostamaan sitä yhtä poikaa, kun ensin on päätetty kumpi niistä kahdesta hyvästä pojasta, jotka ovat ehdolla Ruotsin Pekaksi, lähtee sinne ja kummalle haetaan näyttelystä kiinnostunuttakin kotia.