Ihanaa, että on ollut auringonpaistetta jo kahtena päivänä peräkkäin ja sitä on luvattu yli viikonlopunkin. Mahtavaa, eilenkin pennut olivat ulkona puolesta päivästä ilta seitsemään ja yö sitten jo nukuttiinkin hyvin. Edellinen yö sen sijaan oli taas yhtä mankumista, koska tiistaina ei voitu kaatosateessa ulkoilla, ja se huomasi, tai paremminkin kuuli. Keittiön lattia ei sittenkaan tarjoa kovin paljon uusia virikkeitä.

Eilen sitten oltiin Viksu-klinikalla Suvin luona laitattamassa mikrosirut korvan taakse. Mentiin Riitan kanssa autolla, pennut häkissä koko sakki. Hienosti olivat vauvat häkissä, eikä kukaan kiljunut, ihmettelivät vain ja Viksun lattialla sitten mentiin ja pissailtiin Suville tervehdykseksi merkkejä. Kyllä siinä Suvi muutenkin siunaili, miten pulleita tyttöjä ja poikia meillä on, minkäs teet kun äiti koko ajan huolehtii ja tahtoo syöttää.

Kun Miina yritti hakea pennuille myyriä ja hiiriä evääksi, syö Seita sivistyneesti nappuloita, käy sitten salaa minulta oksentamassa ne ruoaksi vauvoilleen. Kaikki pennut olivat klinikalla tosi ”viksusti”, tarkastettiin hampaat ja taas todettiin, että kuusiviikkoisella ei purennasta vielä oikein osaa sanoa juuta, eikä jaata, aina sama juttu; tunnollinen eläinlääkäri toki merkitsee, minkä näkee, mutta miten monta kertaa purenta onkaan muuttunut senkin jälkeen, kun on kirjoitettu että lievä yläpurenta tai löysä purenta. No katsellaan rauhassa, eikä stressata kun tiedetään, että koiran leuat kasvavat eri tahtiin, niin on käynyt tosi monta kertaa. Viimeksi viime kesänä kun Amelien pennulla todettiin lievä yläpurenta, se oli jo korvamerkitty yhdelle perheelle, mutta he pelästyivät ja peruivat. Nyt se pentu on Hollannissa (Mac) ja sen purenta on tosi loistava. Myös Kuuuraparta (uuno) lähti samanlaisella merkinnällä puolitoista vuotta sitten. Nyt sillä on plakkarissa jo viisi sertiä. Silti ainahan siinä on riskinsä. Ruotsin Pekalla on se sama ongelma, mutta Lotta sanoi tietävänsä ongelman ja ottaa Pekkansa.

Pekka muuten on nyt sitten valittu ja se on se eniten musta-valkoinen, se fiksu poika, joka ensimmäisenä keksi kuinka kiinteää ruokaa syödään ja joka leikkii ja on tosi rohkea, varaPekka  Only You) eli se toinen tosi hyvä uros, jolla kaikki on hampaita ja luonnetta myöten superkunnossa, on nyt sitten vielä ilman  kotia, mutta eiköhän sille sellainen löydy, minulla on aikaa odottaa, on se sen verran upea koira.

Tänään kun laitoin koirien ulkoiluaitausta kuntoon ja vein sinne nukkumahäkin ja leluja, tuli One and Only minua ulko-ovella vastaan. Koskaan aikaisemmin ei kukaan pennuista ole hypännyt laatikon aidan yli, se on sentään 44 senttiä korkea. Eilen jo näin kun se mittaili aidan korkeutta ja yritti hypätä aidan päälle, mutta peppu painoi vielä sen verran, että se aina tipahti laatikkoon takaisin. Tänään se sitten onnistui, harmi, etten nähnyt, miten. Taitaa tulla aika hyppyjengiä tästä porukasta, onhan niiden äiti Seitakin hypännyt 1,20 metrisestä aidasta yli toiselle puolelle. Agility porukkaa täällä siis kasvaa.

Tänään on muuten superjännä päivä, odotamme Yayan vauvoja Ruotsissa syntyväksi ihan minä päivänä tahansa. Yaya kävi täällä Neron luona tekemässä vauvoja ja siitä odotellaan tänne uusia tähtiä ainakin yksin kappalein.