Ensimmäinen vauva on lähtenyt. Ensimmäisenä lähti Luca eli On and Off, se sai ihanan kodin Turusta oman Neropappani pojan Jessen luona. Olen edelleen vahvasti sitä mieltä, että pentujen on hyvä lähteä heti 7-viikkoisina, Ihminen ei ikinä pysty niitä väsyttämään ja hankkimaan niille kotioloissa uusia virikkeitä, ei ikinä niin paljon, etteivät ne koko ajan haluaisi ja tarvitsisi uusia kokemuksia.

Niinpä taas on takana ”kiljukaulojen yö”. Ensimmäinen huutosessio oli iltayöstä parit tunnit, toinen aamuyöstä. Pennut pyrkivät keittiöön leikkimään, eikä siinä auta, että valot sammutetaan.

Ne eivät enää saa tarpeeksi virikkeitä yksilöinä vain pihalla leikkimisestä ja siellä on niin kylmäkin, ettei niitä voi siellä pitää muutamia tunteja enempää. Keittiön lattiakaan ei enää tuo uusia kokemuksia ja kaikki lelutkin on jo kymmeniin kertoihin pureksittu, pissattu, kakattu, purtu ja pesty ja sama uudestaan.

Kasvattajaparka ei millään ehdi yksilölliseen kahdeksaan eri aktivointiin ja tuntee syyllisyyttä siitä. Tällä viikolla ovat sitten lähdössä sunnuntaihin mennessä muut paitsi Oodi ja se toistaiseksi vielä myymätön, tosi laadukas ja fiksu poika. No sillä ei ole kiirettä kotia löytää, se voi odottaa, kunnes löytyy innokas agilityn harrastaja ja näyttelyihinkin siitä totisesti on. Meillä on varaa odotella ja Oodin kanssa se saa leikkiä ja mullakin on silloin enemmän aikaa vain muutaman pennun aktivointiin.

Alusssa vain yksi poika, se Jönssin kaveriksi menijä tuli pentulaatikon aidan yli, nyt ne tulevat kaikki, viime yönäkin oli laitettava tuoli pentuaitojen eteen ja työnnettävä myös laatikon taakse uutta aitaa, keittiön lattialla niitä oli muuten koko ajan ja sitä riskiä en uskalla ottaa, että ne saavat täällä vapaasti kulkea. Nimittäin jos ne yöllä löytävät nukkuvan Siirin tai Amelien tai Neron ja yrittävät etsiä maitoa masun alta, saattaa nukkuva aikuinen pelästyä, rähähtää ja jopa napata kohtaloikkain seurauksin.

Eilen muuten sai Seidan edellisestä pentueesta oleva Kuuraparta kuudennen sertinsä, Uuno Kuuraparta muuten lähti myös lievä yläpurenta suussaan, niinkuin näillä nyt viidellä on sellainen. Uunon rakkaan mamman eläinlääkäri, joka itsekin on kasvattaja oli sanonut, että hän itse kasvattajana toivoo, että luovutusvaiheessa purenta olisikin lievästi yläpurenta, koska leuat ja varsinkin alaleuka kasvavat eri tahtiin, alaluun putkileuka kasvaa hitaammin. Huh, että sekin helpotti, minä tässä olen niitä hampaita surrut ja tuntenut jopa syyllisyyttä, että olen huono kasvattaja. Odotellaan siis rauhassa toiselle ikävuodelle ja katsotaan sitten.