Taas on menty. On ollut vaalitouhuja, koirayhdistystä ja pikkusiskon muuttoa paikkakunnalle. Eilen olimme vihreiden koirapoliittisessa tapaamisessa. Vihreät julkaisivat oman valtakunnallisen  eläinpoliittisen ohjelman. Sitä jaoimme Vammalan puistossa. Jussi meni sinne Melinan kanssa ja minäkin piipahdin sinne Oodin kanssa matkallamme pentukerhoon ja ensimmäisille rokotuksille. Oodi oli tietysti parahiksi Sinisen Unelman pihalla hypännyt kuralätäkköön niin kuin äitinsä aikoinaan ja näytti todella kuralätäkön prinsessalta märkänä ja kuraisena. Yritin sitä kuivata, mutta eipähän minulla tietenkään koskaan ole kuivia pyyhkeitä autossa kun niitä tarvittaisiin. Olen siis ”paraskin” ihminen siis jakamaan ohjeita ja vihreiden vaatimuksia eläinten paremmalle kohtelulle, eikö vaan?

Melinahan joutui lähtemään pentukerhosta pois, kun se rähisi kaikille, jotka uskalsivat tulla liian lähelle ja pennuthan tulevat. Siksi oli hyvä ottaa Melina yksin mukaan tapaamiseen ja hyvin meni. Jussi kertoi jälkeenpäin, että paikalla oli yhden ehdokaskaverimme Mikan Seppo-niminen koira,  vanha. Rauhallinen monirotuinen herra. Seppo osasi puhua koiraa. Kun Sepe tuli autosta Melina huusi kurkku suorana, että älä tänne jättiläinen tule.  Seppo ei ollut Melinaa huomaavinaankaan, niin johan Melinan kiinnostus heräsi. Seppo ei edelleenkään noteerannut Melinaa ja se meni lähelle ja haisteli Seppoa, sen jälkeen Seppo sai haistella häntä, eikä murahdustakaan kuulunut.

Mukana oli myös salukipoika Fido, joka sekin oli aikuinen. Fidokin sai sitten haistella ja melina jopa hyppeli sen kanssa, mutta salukien tapaan Fido oli hiukan raju puolivuotiaalle, joka itse on tottunut ”mankeloimaan” Oodia mennen tullen. Hyvä ja opettava kokemus Melinalle siis, että sekin sai osansa, vaikka kyllä Rollekin sitä pyörittää, mutta iso jättiläisemme on niin lempeä ja pehmeä leikeissään..

Me jatkoimme Oodin kanssa matkaa pentukerhoon. Oodi sai myös ensimmäisen rokotuksensa. Hyvin meni ja kun minä olin maksamassa rokotusta, Oodi yllätti menemällä itse vapaaehtoisesti ja reippaasti muiden pentujen joukkoon ilman minua. Siellä se paineli häntä pystyssä ja vähän leikkikin. Sitten alkoivat päivän leikit väsyttää ja se makaili rauhassa lattialla, ei leikkinyt, mutei rähissytkään ja aina vähän ajan päästä meni leikkimään muiden pentujen kanssa. Välillä näytti siltä, että se teeskenteli väsynyttä, ettei tarvitsisi leikkiä, eikä uskaltanut vai eikö katsonut noita ”vääränrotuisia” arvoisikseen. Joka tapauksessa kokemus oli hieno sekä Melinalle, että Oodille, kunhan tästä vaalirallista päästään, jatketaan harjoituksia.

Huomenna ajan Lammille katsomaan Tzini Benten tytön pentuja. Jännää.