Taas on takana viikonloppu.  Perjantaina oli Kukkivassa Kaktuksessa kirjallisuusilta, olihan Aleksis Kiven päivä, se oli meidän vihreiden järjestämä ilta. Viisi vaaliehdokasta meitä siellä istui, ei muita. Runoja luimme toisillemme ja hienoa oli, mukava havaita, että Eveliina Asikainen, joka jo istuu vihreiden edustajana valtuustossa oli valinnut hyvin samanhenkisen, inhimillisen runon, kuin minäkin. Minun runovalintani oli vihreän Satu Hassin runo; se on koskettava ja kuvaa myös minun omia ajatuksiani. Nimi on Haluan

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Haluan pitää pintani pehmeänä

      Tuntea lapsen nukkaposken

               Ja töitä tehneen käden karheuden.

Tahdon pitää aistini auki

        Haistaa syksyn kirpeyden

              ja lumen alta paljastuvan mullan lemun.

En huoli naamiota kasvoilleni

    Vaikka kaikki näkisivät lävitseni.

En aio kasvattaa kuorta

                           en kilpeä

                           en panssaria

                           vuosi vuodelta paksunevaa

Haluan säilyttää toivon

            lapsellisen unelman

             ihmisestä

             hänen katseestaan ja kosketuksestaan

                        sanattomista sanoistaan.

En suostu liukuhihnalle

                 Putkeen

Tahdon lentää huipulle

Tahdon

Tahdon

Tahdon nähdä huikaisevan valon

Tahdon nähdä

Haluan pysyä haavoittuvana.

 

Siinä se. Taidatkos sen paremmin sanoa. Viikonloppu on vietetty oman ja sisareni lasten ja lastenlasten kanssa. Pelasimme Trivial Pursuitia, saunoimme ja teimme yhdessä ruokaa. Hankaluutena oli, että mukana oli pikku Rasse-koira, joka ei ehkä ollut ihan valmis laitettavaksi suoraan ”leijonien luolaan”. Meidän koirat yhdessä ovat mahdoton kymmenen koiran lauma ja siihen vielä siskontyttö Hannan Kiira ja Kaapo.

Niinpä remppajengi sitten oli Sinisessä Unelmassa ja Oodi ja Rasse täällä. Oodi oli aluksi aika paniikissa erirotuisen vuoksi, mutta pian ujous haihtui ja ne leikkivät tosi innoissaan, oli ihanaa katsella katajanokkalaisen helsinkiläispennun riemua vapaana mun pihallani. Oodi opetti sille ihan kaikki temput hiekkakasan kaivamisesta lehtikasan pöyhimiseen. Mukava viikonloppu. Ihanaa katsella koirien riemua ja tavata omia lapsiaan. Jännäsin vähän, mitä helsinkiläismukulat sanovat mummonmökistäni. Tykkäsivät, niinkuin minä itsekin. Olen mahtavan etuoikeutettu!