Taas on takana viikonloppu. Perjantaina oli Kukkivassa Kaktuksessa kirjallisuusilta, olihan Aleksis Kiven päivä, se oli meidän vihreiden järjestämä ilta. Viisi vaaliehdokasta meitä siellä istui, ei muita. Runoja luimme toisillemme ja hienoa oli, mukava havaita, että Eveliina Asikainen, joka jo istuu vihreiden edustajana valtuustossa oli valinnut hyvin samanhenkisen, inhimillisen runon, kuin minäkin. Minun runovalintani oli vihreän Satu Hassin runo; se on koskettava ja kuvaa myös minun omia ajatuksiani. Nimi on Haluan
<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />
Haluan pitää pintani pehmeänä
Tuntea lapsen nukkaposken
Ja töitä tehneen käden karheuden.
Tahdon pitää aistini auki
Haistaa syksyn kirpeyden
ja lumen alta paljastuvan mullan lemun.
En huoli naamiota kasvoilleni
Vaikka kaikki näkisivät lävitseni.
En aio kasvattaa kuorta
en kilpeä
en panssaria
vuosi vuodelta paksunevaa
Haluan säilyttää toivon
lapsellisen unelman
ihmisestä
hänen katseestaan ja kosketuksestaan
sanattomista sanoistaan.
En suostu liukuhihnalle
Putkeen
Tahdon lentää huipulle
Tahdon
Tahdon
Tahdon nähdä huikaisevan valon
Tahdon nähdä
Haluan pysyä haavoittuvana.
Siinä se. Taidatkos sen paremmin sanoa. Viikonloppu on vietetty oman ja sisareni lasten ja lastenlasten kanssa. Pelasimme Trivial Pursuitia, saunoimme ja teimme yhdessä ruokaa. Hankaluutena oli, että mukana oli pikku Rasse-koira, joka ei ehkä ollut ihan valmis laitettavaksi suoraan ”leijonien luolaan”. Meidän koirat yhdessä ovat mahdoton kymmenen koiran lauma ja siihen vielä siskontyttö Hannan Kiira ja Kaapo.
Niinpä remppajengi sitten oli Sinisessä Unelmassa ja Oodi ja Rasse täällä. Oodi oli aluksi aika paniikissa erirotuisen vuoksi, mutta pian ujous haihtui ja ne leikkivät tosi innoissaan, oli ihanaa katsella katajanokkalaisen helsinkiläispennun riemua vapaana mun pihallani. Oodi opetti sille ihan kaikki temput hiekkakasan kaivamisesta lehtikasan pöyhimiseen. Mukava viikonloppu. Ihanaa katsella koirien riemua ja tavata omia lapsiaan. Jännäsin vähän, mitä helsinkiläismukulat sanovat mummonmökistäni. Tykkäsivät, niinkuin minä itsekin. Olen mahtavan etuoikeutettu!