Ulkona sataa, mutta näyttää tosi raikkaalta. Meillä on huomenna Sinisen Unelman edessä pihakirppis vihreitten hyväksi, saas nähdä jos sataa kaatamalla. Enpä usko, että yleisösuosio kovin suuri on, uteliaisuudesta saattaa moni tulla, tulevat katsomaan, miten pärjäämme kaikkien kymmenen koiran kanssa kirppistä pitäessämme. Pystytämme näyttelytelttani tien toiselle puolelle, niin eiköhän se siitä selviä.

Eilen olin oodin kanssa pentukerhossa. Tyttö oli ensin taas aika kauhuissaan, mutta jo hetken kuluttua kiinnostus heräsi ja se haisteli ja pussaili muutaman pikkukoiran kanssa. Sille oli selvästi hyväksi, että Rasse Hesasta oli viikonloppuna täällä leikkimässä. Aikaisemminhan Oodi tapasi myös Holopaisen Pekan (sen entisen tv-toimittajan, entisen pomonikin) Vilhon.

Oodi oli kyllä aika väsynyt leikittyään Rollen ja Melinan kanssa, tai sitten se ovelana oli olevinaan väsynyt ja makaili vieressäni, eikä jaksanut oikein leikkiä, mutta se ei ärissyt kellekään, antoi kaikkien haistella itseään ja tosiaan jopa pussaili muutamaa poikaa.

Eilen oli muuten taas vuorossa kynsien leikkuu. Tosi hyvää teki Oodillekin se, että vieras ihminen sitä käsitteli, se ei edes huutanut eikä parkunut niin kuin muutama muu pentu teki ja Rolle aikanaan, senhän ”karjunta ja avunhuudot” kuuluivat parin korttelin päähän, minne Viksusta meidät sisarRiitan kanssa ajoivat. Suvi ja avustajat olivat jopa vähän menettäneet silloin vertakin taistelusa, oodin kanssa juttu oli muutamassa minuutissa ohi ja makupala kelpasi niin kuin kotonakin leikkauksen jälkeen.

Viksun omistaja ja eläinlääkäri Suvi on ”viksusti” tuonut kaksi pientä lastaan leikkimään pentujen kanssa. Oodillakaan ei ole kokemuksia ihan pienistä lapsista, vainJanne, joka Tampereelta käy Riitta-mummin luona silloin tällöin. Hieno idea tuo pentukerho, siellä pennut tapaavat toisiaan ja saavat olla vapaina, jopa pisua ja kakkaillakin lattialle, eikä kukaan huuda, neuvoja annetaan ja saa kysyä, mahtava idea eläinlääkäreiltä.

Mulla on tosi mahtava syysflunssa, jonka selvästi saimme kun olimme liisteröimässä vihreitten vaalijulisteita ja jakamassa lehtiä. Niinpä illalla oli taas yksi koiranelämän kohokohtia kun 10-vuotias Neropappani tuli tapansa mukaan illalla kainaloon peiton alle. Siinä se kainalossa tuhisee, nukkuu peiton alla ja lämmittää ihanasti flunssaista ”koiramammaansa”. Taidatkos sen enempää voida koirakaveristasi nauttia ja samalla hyötyä sen lämmöstä sekä fyysisesti, että henkisesti.

Nyt lähdetään valmistelemaan huomista kirpputoria, vierivä kivi ei edes flunssasssa sammaloidu.