Pihakirppis oli ja meni, onneksi ei kovasti satanutkaan. Saimme vihreiden vaalikassaan muutaman lantin. Kaupaksi meni iso kasa lasten videokasetteja, jotka Riittasiskon tytär oli kotoaan tuonut, samoin tekivät kauppansa lasten pehmolelut. Koiranäyttelytelttani uumenissa tarjoilimme halukkaille vadelmamehua ja kunnon vanhan ajan sokerikorppuja.

Ostimme niitä marketista seuraavan kymmenen vuoden tarpeiksi varmaan, niin iso säkki se oli. Hyviä korppujahan ne olivat ja säilyvät varmasti kuivassa paikassa. Kiikkalaisia, niitä harvoja, jotka uskalsivat tulla katsomaan meitä, kiinnosti tietää, miten aiomme oman kulmakunnan etuja puolustaa. Lupasimme niin tehdä, minähän olen tähän mennessä jo kirjoitellut Tyrvään Sanomiin mm sivukirjastomme säilyttämisen puolesta. Eivätkä ne oman kirjaston puolesta puhumiset turhaa vaalilupausta ole; vihreiden ansiosta mm Karkun kirjasto säilyy.  Kiitos Eveliina Asikaisen, meidän puheenjohtajamme.

Lauantai meni sitten flunssaisena torilla. Näytän ja kuulostan tässä flunssan vaiheessa juuri ihan omalta itseltäni; siis toimittajalta, jolla tyypillisesti on viinabasso ja punainen nenä. Kuka uskoo. Että punanenä on tullut jatkuvasta niistämisestä ja viinabasso keuhkoputken tulehduksesta, ei kukaan kun kyseessä on toimittaja, nehän tiedetään.  No leikki leikkinä.

Vammalalaisia kiinnosti lauantaiaamuna torilla puolestaan se, tuleeko uuden valtuuston aikana uimahallipäätös myös Vammalaan. Ennen sanottiin, että tehtiin kauan kuin ”Iisakin kirkkoa”, täällä sanotaan, että kestää yhtä kauan kuin uimahallin tulo Vammalaan. Väittävät, että sitä on kolmisen kymmentä vuotta suunniteltu. Eli kestää niinkuin uimahallin tulo Vammalaan. Sitäpaitsi, eihän se halli edes tulisi enää Vammalaan, Sastamalaanhan se tulisi.

Nyt ovat kovat ajat, rakennustarpeet halpenevat kun kellään ei ole varaa rakentaa. Uimahallin rakentaminen työllistäisi, siispä lupasimme, että harkintaan pannaan. Torilla tarjoilimme luomuvaaliporkkanoita, kahvia, teetä ja porkkanaleivoksia.

Tänään olen ollut sitten Hämeenlinnassa schapendoesyhdistyksen hallituksen kokouksessa ja vuosikokouksessa. Tuli jatkoaika hallituksessa ja jalostustoimikunnassa. Kamala vastuu. Jotenkin tuntuu, että mitä enemmän kasvattaa, sitä vähemmän tietää. Parhaani tietenkin yritän. .Kun tulin kotiin ja hain oman sakkini Sinisestä unelmasta, oli porukka taas vauhdissa. Amelie-mummo istui auton takapenkillä ja huusi, että vauhtia, vauhtia. Kun avaan auton oven, sieltä ryntää Amalia-mummeli, lapsenlapsi Ripi Reippanen ja Seita. Ne juoksevat vauhdilla portille ja takaisin, meno ja älämölö ovat sen mukaisia. Mahtava remppajengini, eikä vähäisimpänä porukassa suinkaan ole pikku Oodini.

Kotiin tullessa oli sähköpostissa viesti Saralta Amelien ja Kössin lapselta viime kesältä. Saran ensimmäinen näyttelyarvosana ERI tuli Hämeenlinnan näyttelystä. Hienoa Sara ja KIITOS Saran porukalle. Tällaisia viestejä on mukava ottaa vastaan. Sara muuten kuulemma kuuluu tähän meidän samaan mutakylpyjen rakastajien jengiin, tervetuloa muutkin.