Riitun yskä alkaa hellittää, se ei enää yski niin kovaa ja montaa kertaa, mutta vielä se yskii, varsinkin kun innostuu. Myös Amelie-mummi yski aamuyöllä, se tosin oli varsin lyhyt kohtaus, eikä ole lääkkeen antamisen jälkeen uusiutunut. Sinisessä Unelmassa taas puolestaan yskii nyt Melina.

Toivottavasti se ei Melinan kautta ole levinnyt muihin N-pentuihin, jotka tapasimme Turussa erikoisnäyttelyn jälkeisenä päivänä. Lääkärin mukaan se tarttuu pisaratartuntana, eikä Melinalla, niinkuin ei muillakaan vielä silloin ollut yskää kenelläkään. Toivotaan parasta. Ainakaan muut eivät vielä yski, eivät edes Seita ja Miina, jotka kuitenkin olivat molemmat siellä erikoisnäyttelyssä, josta pöpö tuli. Riitulla oli porukasta kaikkein vanhin rokotus, Rollella seuraava ja Miinan ja Seidan rokotus oli pentujen takia uusin. No voi olla vääräteoria tämäkin, Melinalla on kuitenkin tuorein rokotus, tosin se on kokoajan leikkinyt Rollen kanssa mm puremisleikkejä. Onneksi Ripi Reippanen syö, muutkin syövät, eikä edes Ripi ole enää tukehtumassa limaan. Toivotaan, että päästiin pelkällä säikähdyksellä.

Aamulla laitettiin metsälenkin jälkeen taas linnuille ruokaa ja vähän aikaa sen jälkeen pamahti keittiön ikkunassa. Menimme koirien kanssa katsomaan ja siellä saniaisten seassa makasi pieni pökerryksissä oleva varpuspöllö. Uskomattoman pieni se oli ja ihan sekaisin, oli lähtenyt lintulaudalta ja lentänyt mustaa aukkoa eli keittiön ikkunaa kohti. Onneksi se ei ollut taittanut niskojaan, eivätkä koiratkaan sitä huomanneet. Toi ne sisään ja puolen tunnin päästä lintu oli lentänyt pois. Onneksi, sillä minusta ei olisi ollut sen lopettajaksi ja sehän olisi ollut edessä, jos se ei olisi selvinnyt. Nyt täytyy laittaa keittiön ikkunaan vaikka aikaiset jouluvalot estämään ikkunan lentoa ja tietysti tuomaan jouluiloa ja valoa syksyn synkkyyteen.

Oli se muuten hurmaava pikku-ukkeli, vai oliko tyttöpöllö. Pieni kuin varpunen, siitähän nimi tulee ja muuten ihan pöllön näköinen, pääkin pyöri samaan tahtiin ja kovasti se suori sulkiaan ja siipiään kun sai rauhassa ilman koiria selvitellä itsensä.

Kyllä maalla on mukavaa, vaikka herra Enbuske tv:ssä yrittää muuta väittää. Entisenä tv-toimittajana en onneksi usko, mitä sieltä kulloinkin ulos kukin suustaan päästelee, Nyt on tämmöiset ajat, onneksi ei tarvitse olla siellä kisailemassa suosiosta enää.

Minulla on täällä uusi elämä ja se alkoi tänä syksynä varsin aktiivisesri ja yhteiskunnallisesti uutena jäsenenä valtuustossa. Kovaa vääntöä kun perustetaan vuoden alusta kokonaan uusi kaupunki yli 20 tuhatta asukasta ja kaikki, nimeä myöten uutta. Hienoa olla mukana.